Huh. Tänä aamuna olikin sitten lunta maassa! Tai loska-sohjoa, mutta kuitenkin. Koirat eivät juurikaan reagoineet, ei tullut semmoista enslumihepulia, kuin mitä joskus on ollut.

Eilen oltiin taas Blondin kanssa agiharkoissa Länsi-Teiskossa maneesissa. Pommi sai vielä tällä viikolla jäädä kotiin, se kun saa vielä silmätippoja ja antibioottia ja kipulääkekuuristakaan ei ole kuin muutama päivä. Ensi viikolla sekin pääsee taas pitkän tauon jälkeen mukaan. Blondin treeni sujui ihan kivasti. Ensimmäinen rata sillä meni ihan loistavasti, kaksi kertaa se juostiin läpi, ihan virheettömästi. Se oli semmoinen "blondimainen" rata, ei mitään kovin pahoja koukeroita tai ansoja, ja putkeen sai syöksyä vapaasti. Jos on putki ja jokin toinen este suunnilleen vierekkäin, niin putki on aina neidin varma valinta. Jos sinne kuuluukin mennä, niin mun ei tarvi juurikaan ohjata. Mutta jos sinne ei kuulu mennä, niin sitten ollaan liemessä. :o) Yhden kivan asian olen huomannut näiden parien maneesitreeniemme aikana jo. Blondi ei välitä hevosenkakasta juurikaan. Eilenkin se löysi semmoisen hervottoman kasan, nuuskaisi sitä ja jatkoi matkaansa. Ei se syö ja ahmi sitä hullun kiilto silmissä, niinkuin Pommi on ainakin joskus tehnyt.

Tänään menemme Blondin kanssa eksymään ja etsimään, eli hakutreeneihin. Treenimme pidetään Teivon raviradan maastoissa, eli ollaan kerrankin hieman enemmän "kaupungissa". (Ja mun puolustelu nelivetoisen maastoauton hankkimiselle on ollut juurikin korvessa järjestettävät hakutreenit...) Mut on merkitty roolijaossa suurempaan etsintään suunnistajaksi. Eivät ole hassut ymmärtäneet mikä riski se on. Partio-aikoina vaelluksilla mä en saanut koskaan suunnistaa tai mennä joukon etummaisena. Mulla kun ei ole minkäänlaista suuntavaistoa, varsinkaan pimeässä metsässä!