Hymyilyttää. Olen ehkä aavistuksen verran ihastunut. :o) Tietenkin vähän hirvittää ja pelottaa ja epäilyttää voiko niin onnellisesti käydä ekalla yrittämällä, mutta olen oikein onnellinen ja iloinen. Sain aamulla tällaisen tekstiviestin: "Onko huolestuttavaa kun ajattelin sua illalla viimeisenä ja nyt aamulla ensimmäisenä? ;o)" Ei kai tuommoinen voi muuta kuin laittaa hymyilemään. Ollaan nähty nyt toisiamme suunnilleen joka toinen päivä. Perjantaina mullakin on vapaata, ja me lähdetään Helsinkiin rilluttelemaan. Käydään mm. torilla luistelemassa, katsoon stand up-komiikkaa ja ollaan hotellissa yötä. Tutustutaan siis toisiimme. Innolla odotan... ;o)

Huomenna menen kampaajalle, kivaa. Tekisi mieli teettää hiuksiin vähän repäisevämpää muutosta, mutta en ole keksinyt mitä. Varmaan samaan tyyliin jatketaan ja repäistään sitten keväällä vasta. Kampaajan jälkeen olisi tarkoitus (jos olen täysin terve) mennä katsomaan kaverin puolitoista viikkoa vanhaa poikavauvaa. Onnea L ja koko perhe!!! Ensimmäinen vauva mun ystäväpiirissä, aika hurjaa. Ollaanko me oikeesti jo niin aikuisia ja vanhoja?! :o)