Lauantaina kävin vanhojen työkavereiden kanssa syömässä ja muutamalla siiderillä. Vanhassa työpaikassani meitä oli tiivis tyttöporukka, seitsemän likan kööri, ikähaitari alle kymmenen vuotta. Tulimme läheisiksi ystäviksi osaksi olosuhteiden pakosta. Kun pomot tappeli ja ilmapiiri oli muuten surkea, niin ilman tuota porukkaa olisin seonnut. Kävimme syömässä Plevnassa, jossa söin ensimmäistä kertaa elämässäni rapuja. Sottaista mutta herkullista. Ruokailun jälkeen kun menimme siiderille sain jälleen kerran todeta maailman (=Tampereen) pienuuden. Eikös samaan pubiin kävellyt tuleva-ex-mieheni. Nyt onneksi pystyn näkemään häntä jo melko neutraalein tuntein. Aluksi eromme jälkeen minua itketti hänen näkemisensä. Siitä pari kuukautta tuli pahoinvointi. Jos näin hänet kaukaakin, niin minulta meinasi tulla oksennus.

Tänään olen tehnyt koirien kanssa hieman temppuja ja tottelevaisuutta, toiveena saada ne väsymään. ;o) Pommilla tosin oli hieman keskittymisvaikeuksia. Se suolesti ja teurasti lempilelunsa tänään ihan pieniksi riekaleiksi.Minä keräsin riekaleet ja laitoin ne roskiin, ettei kumpikaan tukehdu niihin. Nyt Pommin pitää käydä vähän väliä roskiksen edessä itkemässä sydäntäsärkevästi.

Kohta pitäisi lähteä taas syömään. Tänään menen lounaalle äitini kanssa kreikkalaiseen Antika-ravintolaan. Ihan kiva käydä välillä useamminkin ulkona syömässä. Yksin eläessä kun olen ollut todella laiska laittamaan kunnon ruokaa. Olen asunut tässä asunnossa noin kolme kuukautta ja käyttänyt hellaa+uunia sinä aikana ehkä noin 10 kertaa. Ennen tein ruokaa lähes poikkeuksetta päivittäin.