Eilen töistä kotiin mennessä siellä odotti jälleen siivousurakka. Blondi oli tyhjentänyt täpötäyden lehtikorin lattialle, ja kaiken lisäksi silpunnut suurimman osan lehdistä sellaiseksi 2x2 cm kokoiseksi silpuksi. Silppua tuntui olevan kaikkialla, sänkyä ja keittiötä myöten. Kodin kunnosta ja sekaisuudesta näkee aina heti, onko Blondilla ollut päivällä tylsää. Jos sitä ei nukuta ja Pommikaan ei suostu leikkimään, niin silloin se keksii itselleen tekemistä, joka useimmiten on jotain sotkua aiheuttavaa puuhaa. Lähes kaikki koirien aktivointiin ja itsenäiseen puuhailuun liittyvät lelut ja asiat liittyvät ruokaan ja sen piilottamiseen. Siksi en halua jättää koirille puuhapalloa tms. aktivointilelua päiväksi puuhailtavaksi, ruuasta kilpailu ja taistelu kun on riskialtista puuhaa.

Pommi taitaa pääasiassa päivisin torkkua ja katsella ikkunasta pihalle. Olohuoneen sohva on ikkunan edessä, ja koirat istuvat usein sohvan selkänojan päällä ja katselevat ulos. Sitä, kuinka paljon ne ohikulkijoille ja linnuille rähjäävät yksin ollessaan, tarina ei kerro...

Kun minä saavun töistä kotiin, on koirilla kiire tulla tervehtimään. Suuhun pitää silloin löytää yleensä joku lelu, ilman kannettavaa ei voi moikata. Tervehdysprosessi on aikamoista häsellystä, raapimista ja sukkahousujen rikkomista. Jotkut koirankasvatusoppaat sanovatkin, että koiria ei saisi huomioida ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin kun on saapunut kotiin. Koirat eivät saisi hyppiä vasten ja riehua kun omistaja palaa. Minusta moinen sääntö on liian tiukkapipoinen ja ankara. Mikseivät koirat saisi osoittaa iloaan minut nähdessään, kun se ei kerta minua haittaa. Olenhan minäkin iloinen päästessäni töistä kotiin ja nähdessäni nuo kaksi valkoista salamaa.