Nyt ne jännittämäni treffit on ohi. Vähän epäselvät tunteet jäi. Mies oli tosi mukava, kivoja juttuja, aika rennon oloinen, hyvän näköinen. En siis keksi mitään "vikaa" hänessä, mutta en nyt mitenkään pää pilvissäkään ole. (Uskon ja toivon, että kyseinen mies ei ole löytänyt blogiani netistä.) Olen tottunut sellaiseen perusjunttiin suomalaiseen äijään, joka ei paljoa puhu eikä pussaa ja on muutenkin melko "rajoittunut". Tämä mies ei ollut sellainen, vaan hieman tyylikkäämmän ja "eurooppalaisemman" oloinen, vaikea selittää. Mielelläni häntä tapaisin toistekin. Juuri nyt en usko, että ekojen treffien jälkeen voi tietää onnensa löytyneen. Molemmat kuitenkin jännittää hieman ja tilanne on muutenkin outo.

Se humalainen, joka joulupäivänä piti minua maailman kauneimpana naisena, laittoi eilen tekstiviestiä. Lupasin ehkä mennä hänen kanssaan elokuviin joskus ensi viikolla.

Olen saanut tässä parin viikon aikana huomata, kuinka erilaisia kirjallisia kykyjä miehillä on. Jos pelkän kirjallisen annin perusteella pitäisi treffeistä päättää, niin minulla taitaa jäädä monet tärskyt väliin. Ymmärrän kyllä, että tekstiviesteissä tai sähköpostissa ei tarvi olla niin tarkka kieliopillisesti, mutta rajansa kaikella. Itse kun kirjoitan yleensä melkein kirjakielellä ja kielioppisääntöjen mukaan, niin on kauhistuttavaa lukea tekstiä, josta puuttuu välimerkit, suuret alkukirjaimet ja joka on kirjoitusvirheitä täynnä. Sellaista sekavaa pötköä vaan. :o)