Lauantaina olin Blondin kanssa Suoknuutin agilitykoulutuksessa. Rata oli parissa kohdassa todella vaikea, semmoisia hyppyryppäitä, joissa sai tehdä "pakkovalsseja", "twistejä", "syliinvetoja" ja "puolivalsseja". Huomaatteko, olen oppinut joitain termejä?! ;o)

Aluksi tutuistuimme itseksemme rataan, ja sitten tuttuun tapaan yhdessä Jaakon kanssa. Tässä vaiheessa jo tyrmättiin ne omat suunnitelmat, että "noin sun ei ainakaan kannata tehdä". Kävimme yhdessä ne vaikeat kohdat läpi ja mietimme eri vaihtoehtoja kuinka ohjata. Tämä osuus oli todella hyödyllinen, koska itse jostain syystä aina tekee asioita samalla tavalla eikä tule kokeilleeksi eri keinoja. Mutta pieni onnellisuuden hetki oli tässä vaiheessa, kun huomasin, että oma ohjaukseni on kehittynyt jonkin verran. Enää en "vedä" koiraa joka esteelle ja käännä sille selkääni, vaan teen paljon enemmän valsseja ja peruutuksia kuin ennen. Miia Laamasen "älä hukkaa koiraa" on alkanut toimia. 

Olen tyytyväinen Blondin suoritukseen, minä siellä kentällä enemmän kohelsin tällä kertaa. Nuo syliinvedot ja twistit ovat vielä niin uusia juttuja, että niitä tehdessä meinasi mennä jalat solmuun kun piti miettiä, että mihin mun nyt piti kääntyä. Blondi oli kuitenkin aika hyvin hallittavissa ja pysyi hyvin kontaktissa radalla. Nopea se on, sen huomasi Jaakkokin, ja siksi on tärkeää saada Blondi ja minut oppimaan eri ohjauskuviot ja siten pystyä ohjaamaan vähän kauempaa. Saimme paljon kehuja, varsinkin yksi pätkä meni erityisen hyvin ja vauhdikkaasti. Olemme kuulemma kehittyneet paljon viime talvesta, ja olihan se kiva kuulla vaikka se kai tiedossa on ollut. :o)

Minun tulisi näyttää liikkeelle lähtö rauhallisemmin ja selvemmin Blondille. Sen radallekarkailu saattaa osaksi johtua tästä. Minä peruutan liikaa, pitäisi enemmän mennä rintamasuunta menosuuntaan, käsi ja katse vaan taakse koiraa kohden. Lisäksi takaaleikkauksia pitäisi harjoitella, näytän niitä vain yhdellä kädellä, ja molemmat kädet pitäisi saada mukaan (varsinkin edestävedoissa) ja se liike pitäisi olla selvempi ja rohkeampi, jotta Blondi osaisi sen lukea. Ja en saisi saattaa Blondia joka esteelle vierestä pitäen, vaan mun pitäisi luottaa, että se menee sinne näyttämällä vaikka en ihan vieressä juoksisikaan. Myös kädestäpalkkausta tulisi vähentää. Nämä olivat siis meidän kohdalla kehitystä kaipaavia asioita, kaikki ihan totta, ei voi pullikoida. ;o)

Edit: Hauska huomio, jonka olen kyllä aikaisemminkin saanut kokea mutten ole osannut yhdistää aiheuttajaan... Kun treenaan pidempään ja "kovemmin" Blondin kanssa agiliitoa, niin seurauksena saan oikeaan käteen särkyä. Ranne/kyynärvarsi jomotti lauantai-ilta ja -yönä kovasti. Olen siis ihan tosissani ja kauhealla vimmalla näyttänyt neidille käsimerkkejä. ;o)