Aivan kamala päivä töissä. Tajuton kiire, en ehtinyt edes kahvia juoda! Koko päivän säntäilin hiki otsalla ympäriinsä ja silti jäi paljon tekemättä. Kotona iski nälkäkiukku ja koirien kanssa lenkillä meinasi hermot mennä lopullisesti. Mietinkin, että keitänkö kahvia ja lähden lenkille vai avaanko viinipullon ja löhöän sohvalla. Jotenkin pitäisi saada pää nollattua, kun tuntuu olevan hermot kireällä kuin viulun kieli.

Blondin leikkaus lähestyy, ja mua vähän surettaa ja pelottaa sen puolesta. Ihan rutiinileikkaus sen pitäisi olla ja kaikki lohduttaa, että hyvin se menee. Silti mua vähän pelottaa. On se tyttökoirilla kuitenkin vähän isompi juttu kuin poikakoirilla. Arpikin on käsittääkseni melko pitkä. Lisäksi ihmettelen, että miten saan sen pidettyä riehumatta, hyppimättä yms., mitä leikkauspotilaalta kielletään. Nyt se istuu sohvan selkänojalla ja läpsii yläilmoista tassullaan sohvalla istuvaa Pommia. Ihan kakara se on edelleen, miksikään ei ole vielä muuttunut. 1-vuotis synttäreitä meillä juhlitaan viikon päästä! Taidetaan tehdä maksalaatikko-nakkikakku. ;o)