Töistä kotiin meneminen on aina jännittävää. Ikinä ei tiedä mitä siellä odottaa vastassa. Onko siellä sanomalehti silputtuna, sänky myllättynä, vesikippo tyhjennettynä lattialle vai jotain pahempaa...? Viime torstaina kotiin mennessäni siellä odotti silputtu nahkasandaali. Oma vika, tiedän! Luulisi jo tyhmemmänkin oppineen laittamaan kenkänsä kaappiin, mutta taas olin unohtanut. Ja nahkakengät kun ovat niin vastustamattoman hyviä. Pommi harrasti kenkien syöntiä pienempänä, se oppi jopa avaamaan kenkäkaapin liukuoven. Nyt uskon syyllisen olleen Blondi, Pommi kun on jo "fiksusti" käyttäytyvä aikuinen...

Koirien kanssa eläessä on saanut muutenkin totutella jatkuvaan epäjärjestykseen. Vaikka olisi kuinka siisti ja järjestyksen ystävä luonteeltaan, niin kahden koiran kanssa eläessä on vaan pakko sopeutua sekamelskaan. Matot eivät ole koskaan suorassa, koirankarvoja on aivan joka paikassa, matolla on multaa, sohvalla on puruluun jättämiä läiskiä, parketissa näkyy jarrutusjäljet, vaatteet likaantuvat treeneissä ja lenkillä.... lista on loputon. Ennen lempivärini vaatteissa oli musta. Nykyään hankin suosilla vaaleampia vaatteita, koska niistä eivät karvat erotu niin selvästi. Minulle tämä on jo arkipäivää. Toisin kuin eräälle sukulaiselleni, joka mökillä oli aivan kauhuissaan ja loukkaantunut, kun Pommi uintinsa jälkeen kävi ravistelemassa itsensä kuivaksi hänen vieressään...