Eksyin matkalla, yllätys, yllätys. Treenit oli jossain Sääksjärven perukoilla, ryhmän ohjaaja onneksi ymmärsi missä olin kun hänelle soitin, ja tuli mua vastaan autollaan. Toinen ystävällinen rouva ajoi kotimatkan mun edellä, hän kun asuu suunnilleen samalla suunnalla. Nyt on sitten luottavainen mieli lähteä eksyilemään sinne itä-Suomeen...

Treenit kesti 4 tuntia, ne on oikeasti perjantai-illalle mielestäni pikkuisen liian rankat. Ryhmä on tosi iso, nytkin oli 10 ihmistä, ja joillain on useampi koira mukana. Mun käy sääliksi myös Blondia, kun se joutuu vaan odottelemaan autossa lähes koko ajan. Blonkun kanssa mentiin makkararinkiä (jotta se oppisi, että kun löytää ihmisen saa herkkua) ja lisäksi tehtiin reagointiharjoitus. Sillä kokeiltiin, että miten neiti reagoi jälkeen ja hajuun. Metsässä oli kaksi ihmistä piilossa, ja hyvinpä ne löytyivät. Blondi käytti molempia tyylejä, ekan ihmisen se löysi paremminkin jäljen avulla, ja toinen kauempana ollut henkilö löytyi enemmän ilmavainulla. Olen vielä tosi huono "lukemaan" koiria ja Blondiakin, muut melkein osasivat paremmin sitä tulkita. Hieman neitiä ihmetytti, että miksi tuommoinen legioona ihmisiä kulkee hänen perässään metsässä?

Treenit oli rankkuudesta huolimatta (tai siitä johtuen) tosi kivat. Olin kolmella jäljellä maalimiehenä; kökötin siis kivellä tai kuusen alla, ja odotin löydetyksi tulemista. Kolmella jäljellä olin seuraamassa koiran ja sen ohjaajan toimintaa, eli peräjoukossa rämpimässä. Huikeaa, kun on uskomattoman vaikea maasto, on kivikkoa, tiheää kuusimetsää, suota ja leveitä ojia. Lisäksi on etevä nopeasti liikkuva koira ja ohjaaja, ja pitkä jälki. Siellä metsässä sai tehdä kaikkensa, että pysyi edes perässä. Meitä oli koiran ohjaajan lisäksi vain kaksi perässäkulkijaa, kerättiin merkit samalla pois ja minä koitin opetella koiran "lukemista". Ihan hirveästi en nähnyt koiran liikkeitä, mutta vauhdilla ja oikein me mentiin. En ole pitkään aikaan rämpinyt noin paljoa vaikeakulkuisessa metsässä, se oli oikein piristävää. Vaatteet märkänä, ojaan mulanneena, ripsarit poskilla, kädet oksien raapimina ja hiestä märkänä unohtuu kyllä muut murheet ja vaikeudet.