Moro,

Toi akka päästi kerrankin mut (eli pahis-Pommin) puikkoihin ja kertomaan mitä meille oikeesti kuuluu. Sillä on itellä vähän tapana kirjottaa liirum laarumia ja sepitellä tarinoita. Mua ja Blonkkua se ei päästä lähellekään tietokonetta. Kai siks, kun toi rääpäle on pudottanu sen pari kertaa lattialle...

No, ainakin meidän ruoka on ollut jo hetken aika erikoista. Ei syödä enää semmoisia papanoita, paitsi tosta pihasta nurmikolta tietty. Me saadaan semmosia tosi hyviä lihaköntsiä, joissa on luitakin mukana. Tänäänkin olen vahtinut keittiössä, kun tiskipöydällä on jotain siipiä sulamassa. Ja sit me on saatu kalaa ja kurkkua, mä tykkään niistäkin ihan törkeesti. Nyt meillä on menossa joku syksyksi kuntoon -kuuri kuulemma. Akka laittaa meidän ruokaan paljon öljyä, läskiä, ja semmoisia jotain vitamiinipillereitä ja -kapseleita. Niin ja jotain vihreää hassua jauhetta. Niitten pitäis kai auttaa, kun mun tassuja ja selkää on kutittanut paljon. Se akka sanoo, että siellä kaukana mökillä koko ajan uimisesta kuivu iho. En tajuu, vesihän on märkää.

Niin, ja täällä meillä asuu nykyään yks mies. Tai ei kai se ihan oikeesti asu, kun ei toi yks anna sen tuoda tavaroitaan tänne. Tässä talossa pitää kai olla köyhä, että saa asua täällä. Ja se mies ei kai sit oo, tarpeeks köyhä ainakaan. Mutta täällä se hengaa kaiket illat ja nukkuu kaiket yöt ja on viikonloputkin. Kuulemma ne etsii meille uutta isompaa kotia ja pihaa, semmoista missä se mieskin voisi asua meidän kanssa. Se mies on oikeestaan tosi kiva, osaa pelata jalkapalloa melkein yhtä hyvin kuin mä ja suostuu heittelemään mulle vinkulelua. Akka sitä aina kieltää, kun se sanoo, että mulle tulee stressi. Mutta kun akka käy juhlissa ja konserteissa ja vaikka missä, niin sit me salaa pelataan ja leikitään täällä kotona sen miehen kanssa. Ja usein öisin se mies nukkuu kyljellään sängyssä, ja mä hiivin hiljaa sänkyyn sen selän taakse ja käyn nukkumaan sen tyynylle. Ei se mua uskalla komentaa, mähän olen sentään talon pomo.

Toi rääpäle on samalainen lapsellinen kakara kuin ennenkin. Välillä se juoksee ihan hulluna ympäri asuntoa tommoinen pahanhajuinen riepu suussaan. Kyllä mä sen kanssa aina välillä suostun leikkimään, ainakin silloin kun akka on muistanut antaa mulle onnellisuus-pillereitä. Niitä kun syö, niin ei ihmiset, äänet  ja pimeä pelota niin paljoa. Voi keskittyä vähän muuhunkin kuin ympäristön tarkkailuun. Toi rääpäle on kuulemma tulossa kanssa yksiin agilitykisoihin, joihin MUN piti osallistua ensi viikonloppuna. Pitääkö senkin änkeä joka paikkaan mukaan? Mitäs jos akka juokseekin sen kanssa lujempaa, ja se pärjää mua paremmin. Vähänkö ois kaameeta.

Ei kai tässä sen kummempia. Tarvii kai mennä taas vahtiin tonne keittiöön, jos kävis säkä. Se mies ei oo just nyt täällä, mutta olen onnistunut varastamaan siltä jo voileivän ja makkaran. Toi akka on vähän liian tarkka ja tiukkapipoinen, ei ikinä jätä mitään syötävää pöydälle. Tylsää.

-Pommi