Eilen oltiin agilitytreeneissä läkähtymässä. Kyllä sen koiristakin huomasi, että kuuma on. Pommilla varsinkin oli hieman keskittymisvaikeuksia. Minäkin sain valmentajalta kuulla, että "oletko ollut koko päivän auringossa kun olet noin rauhallinen". Yleensä kuulemma olen semmoinen häärääjä... Meillä on töissä ollut ilmastointi epäkunnossa, ja eilen täällä oli 30 astetta koko päivän. Se kyllä vaikuttaa. Blondilla oli semmoinen pyyhekankainen viitta päällään, olin kastellut sen kotona kylmällä vedellä ja kietonut kylmäkallen ympärille. Jotain vastaavaa olisin kaivannut itsekin.

Kuumuudesta huolimatta treenit meni suht hyvin. Blondin kanssa on vähän ongelmia kepeillä. Se ei osaa niitä, mutta menee miten sattuu niin hirveällä vauhdilla, etten ehdi edes kädellä näyttää mistä pitäisi oikeasti mennä. Kolme viimeistä keppiä se jättää menemättä, kun siellä kauempana näkyy jo ihana putki! Pommi meni ekan radan tosi hienosti. En vaan itse luota Pommiin tarpeeksi, en sen taitoihin tai radalla pysymiseen. Nyt treenasimme rataa, vaikka vieressä noin 10 metrin päässä iso musta koira treenasi puomilla kontakteja. Pommi kyllä katseli sinne ja huomasi asian, mutta ei lähtenyt kimppuun tai häiriintynyt. Virheetön suoritus antoi kyllä hieman luottamusta ja toivoa ensi viikonlopulle, kun osallistumme Pommin kanssa NPKH:n agikisoihin.

Kotimatkalla poikkesimme iltalenkillä Pikku-Ahvenistolla. Siellä on kuulemma käärmeitä kesäisin, mutta luotin siihen että lähempänä kymmentä illalla ne ovat jo nukkumassa. :o) Koirat olivat onnessaan kun pääsivät kunnolla uimaan. Heittelin Pommille keppiä, niin kauas kuin jaksoin. Innokkaasti se kävi sen noutamassa, ja toi rantaan. Kun Pommi oli tulossa keppi suussa noin metrin päässä rannasta, Blondi hyppäsi veteen, otti kepin Pommin suusta, ja lähti hulluna juoksemaan karkuun. :o) Pommi ei ollut moksiskaan vaan lähti uudelleen uimaan järvelle ja odotteli siellä seuraavaa keppiä. Vasta kun Blondi vei Pommin suusta suuren hienon kuusenkävyn saatiin kovasti haluttu takaa-ajoleikki aikaiseksi. Loppulenkin Blondi sai juoksennella vapaana, ja se otti kyllä ilon irti siitä puuhasta. Se paineli aivan täysiä, häntä pitkänä pitkin mäkiä ja metsää. Oikein semmoiset hepuli-juoksut. Eivät kyllä hyttyset pysyneet siinä vauhdissa mukana! Luulisi, että hellepäivä, parin tunnin agitreenit, puolen tunnin uiminen ja puolen tunnin juokseminen täysillä metsässä olisivat väsyttäneet pikkuneidin. Mutta ei. Kun tulin rikkipoikkiväsyneenä suihkusta pihalle, niin kirppu odotti vetolelu suussaan ja pää kallellaan minua olohuoneessa. Voitaisko nyt vihdoin leikkiä?