Aamupäivällä otin Blondin mukaan ja lähdettiin lemmikkitarvikeliikkeeseen ostoksille. Ostettiin normaalien herkkujen lisäksi kirpulle hakuvaljaat ja -liina. Tänään piti olla meidän eka tutustuminen etsintäkoiratoimintaan, mutta äsken sain just puhelun ja meidän debyytti siirrettiin ensi viikolle. Yhden kuuron koiran omistaja on meidän "tukihenkilö" siinä etsintäryhmässä, ja hän ei pääse itse paikalle tänään. Menemme siis vasta ensi viikolla hämmästyttämään kaikki Blondin ensiluokkaisella hajuaistilla. :o)

Kotimatkalla poikkesimme täydentämässä barf-varastoa, eli haimme broilerin siipiä, selkiä, sika-kasvismixiä ja lihaisia lampaanluita. Blondi on edelleen maailman huonoin autossa odottaja. Barfkaupantätikin ihmetteli, että tapetaanko siellä sikaa vai mitä, kun Blondi joutui odottamaan viisi minuuttia autossa ja piti tavanomaista älämölöään. Jos jollain on vinkkejä koiran totuttamiseen yksin autossa olemiseen, niin kiitollisena otan vastaan. Blondi on kyllä joutunut olemaan yksin autossa, mm. joka agilitytreeneissä. Mutta heti kun nousen autosta pois alkaa ihan tajuton haukkuminen, kiljuminen, boksin raapiminen, pureminen ja muu touhotus. Sitten kun Blondi loppujen lopuksi pääsee sieltä pois, se on ihan lääh-puuh-kuumissaan ja hermoheikko. Se on aina ollut tuollainen, eikä mitään laantumisen merkkejä näy. :o(

Olin tänään kolmen kaverin (ja yhden vauvan) kanssa piknikillä Arboretumissa. Oli kivaa, vaikkakin istuimme semmoisessa huvimajassa sadekuurojen takia. Meillä oli nyyttärihenkeen tuotuna salaattia, patonkia, kolmioleipiä, mansikoita, keksejä, yms. Ruusut olivat jo suurin osa täydessä kukassa, joten kauniit oli maisemat. En ole käynyt Arboretumissa vuosikausiin, tarvisi mennä joku kaunis aurinkoinen päivä sinne oikein pidemmäksikin aikaa. Ihana paikka.

Huomenaamulla lähden viikonlopun viettoon Helsinkiin, T:n kanssa, yllätys, yllätys. Niin se elämä yllättää ja tilanteet muuttuu. Kokeilemme vielä yhdessäoloa, välirikon ja paniikin syy on minulla tiedossa ja asiasta on keskusteltu... Koirat menee lauantaista sunnuntaihin ex-miehelle hoitoon, ovat olleet siellä viimeksi maaliskuussa yökylässä. Taas on kamalan korkea kynnys viedä niitä sinne, olen kuin joku ylihuolehtiva äiti pienen vauvansa kanssa. Ei pitäisi jossitella ja miettiä kaikkia piruja seinille, että mitä voi tapahtua. Ex-mies ei ole päässyt tutustumaan vielä koirien barf-ruokavalioonkaan. On varmaan hyvä ilme, kun hän avaa ruoka-aikaan kipon, ja siellä on kaksi raakaa broilerinsiipeä. Tarvii varmaan laittaa siihen lappu mukaan, "ÄLÄ keitä tai paista". ;o)