Viikonloppu meni jälleen ihan siivillä. Perjantaina hain vanhan asunnon varastosta yhden autokuormallisen tavaraa, kaikkea tarpeellista kuten muovinen joulukuusi, hääpuku, rinkka, joulukoristeita yms. Lauantaina tyhjensin itse asunnosta loput tavarani, piano jäi enää tälle päivälle. Jälleen kerran sain kamalan itkukohtauksen lähes heti kun astuin asuntoomme. Unelmien kodista on vaikea luopua, samalla kun joutuu luopumaan myös osasta unelmiaan. Poden myös jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, että koirat "joutuvat" tällä hetkellä asumaan ahtaasti yksiössä.

Koirat saivat riehua ja juosta sunnuntaina itsensä väsyksiin. Kävimme pitkällä lenkillä Lielahdessa "tehtaan alueella", mikä on ainoa paikka missä uskallan pitää koiria vapaana. Siellä on metsää, pikkupolkuja ja monta mukavaa uimapaikkaa. Siellä koirat juoksevat pitkin metsää sata lasissa, jahtaavat toisiaan ja painivat. Blondi alkaa olla jo nopeampi ja ketterämpi kuin Pommi, ja Pommihan ei siitä tykkää ollenkaan. Se haukkuu Blondille jos ei saa sitä juosten kiinni ja leikkimielisesti puree ja selättää sen lopulta kiinni saatuaan. Niiden meno on välillä aika hurjan näköistä, kun täydessä vauhdissa pitää väistellä puita ja puskia ja hyppiä kivien ja ojien yli. Kyllä tälläkin reissulla tuli hieman taisteluvaurioita, Pommilla tuli nirhama kuonoon ja Blondilla näytti olevan lonkan taipeessa pieni raapaisu. Pommi on viime aikoina leikkinyt paljonkin Blondin kanssa, jossain vaiheessa se ei juurikaan moiseen "alentunut". Nykyään se saattaa maata jopa selällään maassa ja Blondi saa seistä sen mahan päällä ja purra sitä kuonoon ja kaulaan. On hyvä asia, että Blondi tuli kohtalon oikusta meille. Muuten äksy-Pommilla ei olisi yhtäkään leikkikaveria.

P.S. Kiitos kannustavista kommenteista. Enää en ole niin masentunut kuin perjantaina, enkä edes vetänyt kalsarikännejä! Koitan nyt parin kuukauden kuluessa löytää (vakituisen) työpaikan ja mietin asunto-ongelmaani vasta myöhemmin.