Olen miettinyt viime aikoina, että ottaisinko tyttönimeni takaisin. Avioliiton päätyttyä ei välttämättä halua pitää sitä kautta saamaansa nimeä. Kun ei oikein tunne kuuluvansa kyseiseen sukuun, eikä ole varsinaisia tunnesiteitä tuohon nimeen. Nimen vaihtaminen naimisiin mennessä ei ollut minulle mikään selviö, mietin sitä silloin pitkään. Meni useampi kuukausi että totuin uuteen nimeen ja osasin sanoa sen vastatessani puhelimeen. Koin jonkinlaisen identiteettikriisin, kun yhtäkkiä olikin toisen ihmisen nimi itsellä.

Nyt jos vaihdan takaisin tyttönimeen, niin on sama ruljanssi taas edessä. Totuttelu, ajokorttien, passin, pankkikorttien yms. uusiminen, sähköpostiosoitteen muuttaminen, kaikille ilmoittaminen ja naimisiinmeno-onnitteluijen kuittaaminen töissä ja harrastuksissa. Itse nimen muuttaminen ei maksa mitään, se on vain sellaisen ilmoituslomakkeen täyttö, ja sillä selvä. Tuo korttien uusiminen kyllä söisi rahaa. Tyttönimeni on "nätimmän" kuuloinen kuin nykyinen sukunimeni, joten huonompaan suuntaan muutos ei veisi. Mutta mitäs jos menenkin vaikka vuoden päästä uudelleen naimisiin, ja taas olisi nimen muuttaminen edessä? Vai olisiko sitä vahingosta viisastunut ja pitäisi "oman" nimensä loppuikänsä? Mun säkällä mun Elämäni Mies on sukunimeltään Virtanen. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi, mutta tykkään kuitenkin siitä hieman erikoisesta tyttönimestäni enemmän. :o)