Eilen oltiin taas uudella innolla treenaamassa agilityä. SM-kisoista tuli jonkinlainen kipinä, että kyllä me vielä näytetään ja pystytään. Myös valmentajamme oli saanut vinkkiä kisoista, sillä menimme melkoisen vaikeita ratoja. Oli sen verran vaikeita kulmia ja käännöksiä, että ei kyllä 1-luokan kisoissa moisia näe. :o) Blondi oli parin viikon tauon jälkeen ihan sekopää, haukkui, hosui ja meni ihan minne itse halusi. Oli kontakti minuun vähän hakusessa ja sen myötä ei radat sujuneet. Kepit ja kepeille meno tuottaa edelleen eniten vaikeuksia. Mulla on auton takakontissa ne semmoisen "irtokepit", tarvisi ottaa nyt asiakseen käydä vähintään kerran viikossa ekstraa treenamassa sen kanssa pelkkiä keppejä.

Pommi meni ensimmäisen radan kanssa hieman liian kuumana ja kepeille meno vaikeasta kulmasta ei meinannut sujua. Jostain syystä Pommi myös meni puomin laskeutumiskontaktin ihan juosten/hypäten, mitä se ei ole ennen tehnyt. Minun "hidasta" käskyni ei toiminut, vaikka kyllä se on tähän asti toiminut. Mystistä. Kun vaihdoin käskyni "odota" -käskyyn, niin neitikin ymmärsi mitä pitää tehdä. Toinen rata menikin Pommilta ihan ilmiömäisen hyvin. Olin siitä ihan ihmeissäni, ja todella ylpeä. Rata oli edelleen vaikea, mutta Pommi oli vähän rauhallisempi ja kuunteli paremmin. Toisella radalla menimme kepit siltä meille vaikeammalta puolelta, ja huomasin, että silloin Pommi ei kuumene niin paljoa. Kai se joutuu miettimään ja keskittymään enemmän kun ei oikein osaa, ja silloin ei ehdi haukkua ja höseltää.

Minä katselin muiden koirien treenatessa valmentajamme autossa Janitan tekemää dvd:tä ohjauksesta, takaaleikkauksista, valsseista yms. kuvioista. Erittäin hyödyllistä katsottavaa, en vaan kerralla katsottuna ja kesken treenien huonosti keskittyvänä saanut kaikkea sisäistettyä. Kyseinen dvd pitäisi katsoa varmaan 10 kertaa, jotta siitä olisi hyötyä tämmöiselle blondille. Taas tuli myös huomattua se, kuinka pienestä kiinni omakin suoritus radalla voi olla. Valmentaja totesi minulle, että "nyt sää vähän niinkuin säästelet ittees, sipsutat kuin neiti etkä juokse niinkuin yleensä".  Ja hetken päästä löytyi selityskin, "sulla on liian tiukat housuntaskut, et saa nameja sieltä kunnolla." Aivan totta, mulla ei ollut treeniliiviä tai pussukkaa vyötäröllä, vaan namit tavallisessa housuntaskussa. Yritin sitten juostessa kaivaa taskusta namia, että saan kontaktilla palkittua, ja vauhti tyssäsi moiseen asiaan. Namien pitää siis olla helposti saatavilla! Vielä kun löytäisi kunnon treeniliivin, josta tykkäisi ja joka ei olisi niin hel**tin hiostava.