Heippa pitkästä aikaa. Kiirettä on pitänyt ja tänne kirjoittelu on unohtunut pariksi päivää. Kuntoilubuumini on ihme kyllä jatkunut vielä, eilen olin fätti-jumpassa ja tänään rehkimässä salilla. Olen myös ruvennut katsomaan syömisiäni vähän tarkemmin, maistellut jopa Nutrilett-ateriankorvikkeita. Tavoitteenani olisi saada pois noin viisi kiloa painosta vuoden loppuun mennessä. Saa nähdä kuinka akan käy.

Torstai-iltana käytiin Blondin kanssa Lielahden koirapuistossa. Rassukka ei meinannut uskaltaa tulla aitaukseen sisälle ollenkaan. Sitten kun sain sen sinne vihdoin, niin se seisoi lähes koko ajan penkillä häntä koipien välissä ja koitti pakoilla toisia koiria. Taisi jäädä meidän viimeiseksi koirapuisto-visiitiksi, ainakin noin kun siellä on useita vieraita koiria. Uskon, että osa Pommin ongelmista ja pelkoagressiivisuudesta voisi johtua juuri pelkokokemuksista koirapuistossa pienempänä. Joskus me on käyty molempien koirien kanssa lähipuistossa sunnuntai-aamuna kahdeksan aikaan, kun ketään ei siis ole liikkeellä. Silloin tytöt saa juosta siellä kahdestaan ja kaivaa kuoppia.

Eilen oli ekat agilityn sisätreenit maneesilla. Nyt on perse ja pakarat kipeenä, oli meinaan ihan tajuttoman rankkaa pitkästä aikaa. Maneesin pohja on todella pehmeä, sellaista pehmeää hiekkaa nilkkoihin saakka. Siellä täysillä juokseminen ja pikakäännösten ja spurttien teko ei ollut helppoa. Eikä kahden koiran treenaaminen samassa ryhmässäkään helpolla päästä. Juuri kun saat hengityksen tasaantumaan edellisen radan jälkeen, niin sitten mennään taas, eri koiran kanssa. Ja kun noita kahta pitää ohjata tosi eri tavalla, niin aina pitää miettiä ja muistaa ne kaksi eri ohjaustapaa. Välillä kompastelee hiekkadyyneihin, välillä koira pölläyttää hiekkaa niin että sitä on silmät täynnä, kengistä puhumattakaan. Ja maneesi on pienen ja kuraisen hiekkatien päässä, eli auton puhtaanapidon voi unohtaa tämän syksyn osalta, se olisi ajan- ja rahan tuhlaamista... ;o)