T:n serkku voi jo vähän paremmin. Oli jollain lailla ollut hetken hereillä ja päässyt pois hengityskoneesta. Helpottavaa kuulla, tommoisessa tällissä olisi voinut käydä tosi pahasti. Jos se olisi pudonnut niskoilleen, eikä selälleen, niin... :-( Hoitava lääkärikin totesi, että tuollaiseen pudotukseen on moni kuollut. Oli siis onneksi onni mukana onnettomuudessa. Aika hyvin tuommoinen asia taas priorisoi omat "ongelmat" ja asiat. Ei haittaa sade tai päänsärky kun ajattelee tuota onnettomuutta. Tottakai kävi myös se mielessä, että se olisin voinut olla myös minä tai T. joka sieltä putosi. Yöllä sairaalassa tietoja odotellessa kysyttiin toisiltamme sosiaaliturvatunnukset ja tallennettiin ne kännyköihin. Sairaalalle oli paniikkitilanteessakin käsittämättömän tärkeää saada tietää potilaan sotun loppuosa! Lompakko oli hotellilla, ja avovaimo ei sotua keskellä yötä herätettynä paniikissa muistanut. Kannattaa myös merkata kännykkään jotenkin se, kenelle haluaa soitettavan tuommoisessa hätätilanteessa. "ICE" on kansainvälinen lyhenne sanoille "in case of emergency". Tällä tavalla merkitylle henkilölle osataan soittaa sitten ensimmäisenä jos jotain tapahtuu.

Puhuttiin myös siitä, kuinka ihmiset käyttäytyy eri tavoin paniikkitilanteessa. T. pysyi koko ajan tosi rauhallisena, järkevänä ja kaikin puolin fiksuna, vaikka samoja asioita kyseltiin monta kertaa ja poliisit tenttas kaiken maailman huumeiden käytöt yms. Sen serkun pari kaveria taas ajatteli, että "se sai vaan jonkun aivotärähdyksen", ja jatkoivat ryyppäämistä. Eivät siis tajunneet tilanteen vakavuutta. Mua rupesi Onnelan takahuoneessa pyörryttämään ihan hirveästi. Siellä siis annettiin ensiapua serkulle, ja me oltiin siinä T:n kanssa vieressä. Heti putoamisen jälkeen osasin toimia järkevästi, rauhoittelin ja tukin verenvuotoa, mutta sitten kun vastuu siirtyi ammattilaisille, niin pyörrytys ja oksetus iski. En onneksi tehnyt kumpaakaan, istuskelin vaan turtana lattialla. Veren ja tajuttoman ihmisen näkeminen ei ollut mulle helppoa. Jotkut ihmiset taas menevät ihan lukkoon heti kun jotain tapahtuu, ja joistain tulee hysteerisiä hössöttäjiä. Meitä on niin moneen junaan. Ja humalatila katosi hetkessä. Ei me mitenkään kovin humalassa oltu, mutta sekin pieni huppeli katosi kuin savuna ilmaan heti onnettomuuden tapahduttua.

Mulla on eka työpäivä loman jälkeen, ja motivaatio on ihan kateissa. Aamupäiväksi riitti hyvin hommia, mutta nyt ei ole mitään kiireellistä tekemistä. Kuukauden verran on töitä, ja sitten taas kaksi viikkoa lomaa. Silloin pitäisi lähteä Itä-Suomeen mökkeilemään viikoksi.