Pahin pettymys talokauppojen menetyksestä alkaa olla jo ohi. Maanantaina mukana ollut "asiantuntijamme" (=työkaveri) kysyi multa tänään, että "Joko sulle uskaltaa puhua? En ole nähnyt sun edes hymyilevän pariin päivään, olet kuin maasi myynyt." Eihän viestintuojaa saisi ampua, mutta väkisin tuli pariksi päiväksi hieman "katkera" olo myös häntä kohtaan.

Eilen oli agitreenit jälleen. Huomasin, että Blondia ei voi ottaa suoraan autosta radalle, silloin se käy liian kuumana keskittyäkseen. Jos minulla on aikaa vähän kävelyttää sitä ja ottaa kontaktia ennen sen vuoroa, niin paikallaanpysyminen lähdössä sujuu paljon paremmin. Pommilla on ollut viime aikoina agilityä pari kertaa viikossa. Normaalitreenien lisäksi ollaan treenattu itse tai on ollut kisoja tai koulutusta viikonloppuna. Tuollaisen rankan kisan tai koulutuksen jälkeen Pommi on ollut hieman mummomainen tullessaan pois autosta ja kävellessään. Tarvii ruveta itse kiinnittämään enemmän huomiota jäähdyttelyyn, opetella kenties venyttelyä ja harkita hierojan kokeilemista. Pommi ei tykkää olla sylissä eikä hirveästi koskettelusta tai vieraista ihmisistä. Mutta kyllä mä luulen, että hieroja-täti saisi sitä koskea kunhan se saisi totutella ensin hetken.

Tänään menen molempien koirien kanssa eläinlääkärille. Meillä on aika klo: 19.30. Ihanaa, että edes jotkut palveluyritykset tajuavat pitää semmoisia aukioloaikoja, että tavalliset päivätyössä käyvät ihmiset ehtivät töistä lintsaamatta hoitaa asiansa. Blondilla on vuositarkastus ja rokotus, ja molempien tyttöjen silmät katsotaan. Blondilla on silmät rähmineet aika lailla, Pommilla on rähmimisen lisäksi toisen silmän alunen (kyynelkanava?) hieman turvoksissa.