Eilen oltiin Blondin kanssa taas Tapakoulussa. En ole muuten muistanut kertoa, että olen "jo" oppinut ajamaan tuolta Ylöjärveltä päin kotiin ihan oikein, enää en mene liikenneympyrässä sekaisin! ;o) Tapakoulussa oli aiheena luopuminen, eli käytännössä oikeastaan "irti" käsky. En ole vielä oikein päättänyt/sisäistänyt sitä, millä käsimerkillä tuon Blondille opetan. Meillä on sellainen "ei, hyi hyi, tuhma" -käsimerkki, mitä olen käyttänyt jos Blondi esim. syö jotain luvatonta. Mutta en haluaisi käyttää samaa merkkiä jos Blondin pitää pudottaa suustaan esim. pallo kesken leikin, koska silloin se ei ole ollut tuhma. On mulla yksi käsimerkki ollut tuohon "irti" tarkoitukseen, mutta sitä Blondi ei vielä osaa. Kai me jatketaan sen treenamista... Olisi vaan helppo, jos noita käsimerkkejä ei tarvisi olla niin paljoa. Tämä luopumistreenin tapahtumaketju esim. menee näin: pidän oikeassa kädessä esillä nameja, jos Blondi ei tule niitä ottamaan, niin näytän sen "irti" käskyn vasemmalla kädellä, sitten näytän peukkua (=hyvä) vasemmalla kädellä ja sitten annan vasemmalla kädellä oikeasta kädestä namin. Välillä siis meinaa kädet "loppua kesken" ja pitää kiirettä kaiken huitomisen kanssa ja namien kaivamisessa... :o) Koirat on kuulemma vielä tosi tarkkoja siinä, kumpaa kättä käyttää. Käsky saattaa menettää tarkoituksensa jos sen tekee "väärällä" kädellä. Itse valittu kohtalo, turha valittaa, tiedän...

Elisen tapakoulun piti olla viimeinen kerta, mutta yleisön pyynnöstä jatkamme vielä muutaman kerran verran. Ihan kiva, meidän kotitreenaaminen on välillä hieman laiskaa. :o( Pitäisi kai ahkeroitua silläkin saralla, auttaisihan se arkielämää käytännössä.