No niin. Neulomisurakka lähti eilen käyntiin. Kävin ostamassa puikkoja ja tämmöistä hauskaa lankaa. Siinä on pikkuisen semmoista kultalankaa seassa, se on siis oikein nättiä. :o)

Eilisessä postauksessa mainostin, että valitsin aluksi helpot ohjeet, ettei heti mene hermo. Ihan tavallista sileää neulosta vaan. No, täytyy tunnustaa (äläkä rouva Oranssi siellä naura!), että tuossa vaiheessa kun kuvittelin ohjeen olevan ihan helppo, olin lukenut mallineuleen ohjetta. Mallineule on kuulemma semmoinen pieni tilkku sileää neuletta, joka tehdään ennen varsinaisen työn aloittamista. Siitä tarkastetaan, että lanka ja puikot on sopivan kokoiset ja tekijän käsiala ei ole huomattavasti kireämpää tai löysempää kuin ohjeen tekijän vastaavat. Just. Mulla jäi kyllä tilkku tekemättä, ja hetki meni nikotellessa kun rupesin sitä oikeaa ohjetta tavaamaan.

Aloitin kaulahuivista. Olen joskus tehnyt kaulahuiveja, ja vanhasta muistista ajattelin, että se aloitetaan siitä lyhyestä päästä ja sitten posotetaan metrin verran. No eipäs menekään nyt niin. Ensin piti virkata pitkä pötkö ketjusilmukoita. Mulla ei ollut tarpeeksi isoa virkkuukoukkua, tietenkään, mutta tein sit pienemmällä. No sit ne mokomat silmukat piti poimia semmoiselle julmetun isolle neulepuikolle. Ei ollut helppoa, ei tosiaankaan, kun sillä pienellä koukulla tehdyt silmukat ei meinannut mahtua sille puikolle.  Ja niitä on paljon, sillä tämä huivi tehdään sillai pituussuunnassa, eli sen pidemmän sivun suuntaisesti. Muutenkin se on vähän hullunkurinen ohje. Ei riitä, että nyt sitten vaan neulottaisiin sitä pitkää suiroa jonkun verran, ei. Se aloituskohta, se ketjusilmukkapötkö on huivin keskiosa, ikäänkuin selkäranka. Siitä neulotaan nyt muutama sentti ylöspäin (ja tehdään lisäyksiä niin hulluna) ja päätellään. Sitten taas poimitaan siitä ketjusilmukkapötköstä puikolle silmukoita ja ruvetaankin neulomaan samaa juttua, mutta toiseen suuntaan. Huh, olipas huonosti ja pitkästi selitetty. Mikäli jaksoit lukea tänne saakka, olet todennäköisesti käsityöihminen ja naurat siellä ääneen. Lupaan ja vannon, ettei tästä tule neuleblogia. Raportoin seuraavan kerran käsityöasioita sitten kun huivi on (ehkä) valmis. ;o)

P.S. Yksi juttu vielä kerrottava teille, jotka ehkä meinaatte tehdä koiralle villapaitaa. On olemassa semmoista neonkeltaista ja neonpunaista lankaa (Valoville&Valoanni), joka hohtaa pimeässä. Se on pimeinä talvi-iltoina kätevää, toimii ikäänkuin heijastimena. Voisi tehdä vaikka mustan paidan, johon koristeeksi neonpunaisia sydämiä kirjoneuleella. Jos siis osais... ;o)