Perjantaina olin Blondin kanssa tutustumassa Tampereen seudun etsintäkoirien treeneihin Lempäälässä. En ole perehtynyt kyseiseen lajiin ollenkaan, ja kaikki oli minulle uutta. Mukana oli tietysti ihmisiä, jotka ovat harrastaneet tuota vuosikausia, ja minusta tuntui, että kyselin ihan tyhmiä kysymyksiä koko ajan. :o) Jotkut asiat ovat heille itsestäänselvyyksiä joita ei tule noviisille selitettyä, niin minä sitten olin kuin kyselyikäinen lapsi. Tuo harrastus on uskomattoman rankka, vie paljon aikaa (treenit kestivät 4 tuntia), mukana on erittäin sitoutuneita ja taitavia ihmisiä, ja mitään hienohelmojen puuhaa se ei ole.

Treeneissä tehtiin yksi suurempi etsintä, useita pienempiä ja sitten joitain jälkiä. (Mulla voi olla termit hukassa, älkä hämääntykö). Isossa etsinnässä alueena oli semmoinen ehkä kilometri(?)xkilometri alue, jonne meni kaksi maalimiestä (naista) piiloon, noin 15 metrin päähän toisistaan. Matkalla heiltä "putosi" paita hakkuuaukealle. Lähdössä koira sai haistella toisen "eksyneen" hanskaa, ja eikun menoksi. Ekana menee tietysti koira ja hänen ohjaaja. Sitten perässä kulkee suunnistaja. Koiran ohjaaja kertoo suunnistajalle miten hän haluaa alueen tarkastaa, ja suunnistaja sitten neuvoo minne päin ja kertoo kun tullaan etsintäalueen rajalle tms. Me muut ryhmäläiset (osa) kuljemme letkan perässä. Noissa treeneissä tuo iso etsintä koitetaan tehdä mahdollisimman todenmukaiseksi. Nytkin oli mukana hätääntynyt isoäiti ja etsintäjohtaja. Mummon tehtävä oli olla mahdollisimman rasittava ja kysellä tyhmiä kysymyksiä. Tarkoituksena hänellä oli siis olla häiriönä koiran ohjaajalle, koiraa ja sen reaktioita ei ehdi lukemaan niin tarkasti jos joku koko ajan häiritsee. Hirmuisesti uutta asiaa tuli jo tuon yhden etsinnän aikana. Esim. kosteikot vetävät hajuja puoleensa, tuulen suunta on tärkeä asia, hajut nousevat ja laskevat eri säätilojen mukaan. Etsintä oli todella vaikea, rämmimme metsässä kaksi tuntia, ja lopulta vasta vinkkejen ja apujen jälkeen koira löysi eksyneet. Mutta ei ihme, eksyneet olivat nimittäin etsintäalueen ulkopuolella ainakin 100-200 metriä! Etsijäkoira oli erittäin kokenut vanha rouva, kuuro Rottweiler. Eksyneet oli tarkoituksella käsketty pois alueelta, jotta nähtäisiin kuinka koiran ohjaaja reagoi jos koira pyrkii pois omalta etsintäalueelta. Ja saako koira vainun eksyneistä vaikka he ovatkin aika kaukana.

Blondin kanssa mentiin ainoastaan makkararinkiä näin ekalla kerralla. Se meni ihan hyvin, Blondi pääsi heti jyvälle. Vähän semmoinen läpinäkyvä kertakäyttösadetakki ensiksi kummastutti, mutta kyllä sieltäkin uskalsi nakkia hakea. Ensi kerralla on tarkoitus makkararingin lisäksi kokeilla, kuinka Blondi reagoi jälkeen ja hajuun.