Irinan sanoitukset iskee muhun todella. Ilmeisesti hän on kokenut samanlaisia juttuja ja osaa pukea pikkaisen minua paremmin tunteet sanoiksi.  Mm. biisissä "Miksi hänkin on täällä" kerrotaan hyvin tutuista tunnelmista.

"Ei ois pitänyt tulla tänne
mikset varoittanut mua
että hänkin on kutsun saanut
kiero huumorintaju

Jotain tv-ohjelmaa oisin jäänyt katsomaan
tai valinnut ees jotain muuta päälle pantavaa."

Tampere on aika pieni kaupunki. Kyllähän se on aina ollut tiedossa, aina kun tapaa uusia ihmisiä, niin ei tarvi kauaa jutella kuin jo löytyy yhteisiä tuttuja. Mutta siinä vaiheessa kun ei ehkä haluaisi törmätä koko ajan tutuihin, niin kaupungin pienuus häiritsee. Erityisen hyvin tämän huomasi avioeron jälkeen, kun oli vielä "rikki" eikä olisi halunnut nähdää ex:ää ikinä, missään. Niin sitten kun lähti esim. baariin kavereiden kanssa, niin eikös siihen törmännyt heti ekassa paikassa. Ja kuten tuossa laulunpätkässä todetaan, jotkut tuttavat ja sukulaiset tosiaan harrastaa tollaista kieroilua. Kutsutaan kylään tai synttäreille, ja vaikka kuinka varmistaa, että ketä sinne on tulossa, niin yksi tietty nimi unohdetaan mainita, vahingossa muka.

Mielestäni ero sujui suht hyvin mun kohdalla. Olisin voinut olla huonommassakin jamassa, enemmän rikki ja sekaisin. Odotin jotain todellista sekoamista, mutta sitä ei missään vaiheessa tullut. Ainakaan omasta mielestäni. :o) Asioista, omaisuudesta tai tavaroista ei tarvinnut hampaat irvessä tapella, se auttoi. Nyt kuitenkin noin vuosi tapahtuneen jälkeen alkaa aika kullata muistoja. Pelottavaa ja vaarallista. Oltiin kuitenkin koko aikuisikä yhdessä, tunnetaan toisemme niin hyvin kuin vain voi tuntea, ja jollain lailla se oli niin helppoa. Ja siihen olisi niin helppo palata. Eihän se varmasti toimisi, enkä usko että se kannattaisi tai sitä kumpikaan haluaisi, mutta on se käynyt mielessä. Pitäisi pitää mielessä vaan se huutaminen, tappeleminen ja riitely. Sitä riitti enemmän kuin tarpeeksi loppuvaiheessa, nykyään en kestä/jaksa sellaista ollenkaan, en itseltä enkä varsinkaan muilta. Kuten Irina tietää:

"Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda
siihen suostu enää en."

Ja yksi minua hieman vaivaava / pelottava juttu on se, että vaikuttaako T:n läsnäolo elämässäni ex-mieheni suhtautumiseen minuun ja varsinkin koiriin. Nyt hän on hyvinkin ystävällinen ja auttaa paljon koirien hoidossa. Itse asiassa hän on lähes tulkoon ainoa kenelle uskallan antaa Pommin hoitoon. Mutta sitten kun totuus T:stä selviää (en usko sen ihan valjenneen vielä), niin muuttaako se asioita? Ei kai sen periaatteessa pitäisi, mutta jos tilanne olisi päinvastainen, niin oma suhtautumiseni kyllä muuttuisi. Ehkä ja toivottavasti hän on parempi ihminen siinä suhteessa kuin minä. Toivon, että koirat saavat tavata "iskäänsä" jatkossakin.