Kun kapealla metsätiellä tulee vastaan pulska huonosti liikkuva mummo, jolla on flexissä vieläkin pulskempi labradorinnoutaja, niin ei tarvitse olla meedio tietäkseen kuinka siinä käy. On kaksi vahtoehtoa. A) mummo ei saa flexin lukitus-systeemiä toimimaan, B) koira tempaisee flexin mummon kädestä. No, kävi tuon jälkimmäisen skanaarion mukaisesti. Ei tarvitse olla myöskään medio tietääkseen tapahtunutta seuraavan keskustelun kulkua, ainakaan jos sattuu omistamaan terrierin.

"Se on ihan kiltti, ei se mitään tee". Niinpä. Sitten kun vastaa, että joo, uskotaan, mutta kun tämä minun koirani puree heti jos saa tilaisuuden. "Anna purra vaan, kyllä tämä osaa väistää". Ei V***TU! Mä olen kuullut nuo samat sanat niin monta kertaa, että en jaksa enää. Mitäs sitten kun annan Pommin purra ja sun koiralta puuttuu toinen korva ja sen toinen silmä on sokea? Koitin (ihmeen) ystävällisesti selittää, että en haluaisi joutua semmoiseen tilanteeseen, että mun koira rupeaa rähisemään ja puremaan, ettei se rupeaisi tekemään niin entistä useammin, joten tulisitko ystävällisesti hakemaan tuon koirasi tästä mun jaloista pois? Sylissä on rähisevä Pommi, ja maassa narun päässä haukkumaan yltynyt Blondi. Kädet ei riitä namien kaivamiseen ja rauhoitteluun, eikä mummon koiran kiinniottamiseen. Tää on niin tätä, ja tätä sattuu ihan liian usein. Blondi on käsittääkseni juuri tämmöisten "yllätyshyökkäysten" seurauksena ruvennut haukkumaan lenkillä isommille tummille koirille, ja mä en pysty tekemään sille asialle juuri mitään. Mun tarvii suunnata kaikki huomio ja tekemiseni Pommiin, jotta sen kanssa ohitukset sujuisi. Blondille kun ei voi edes puhua ja maanitella, sille pitää viedä nami suoraan nenän eteen että sen huomio kääntyy muhun. Ja jos laitan namin Blondin nenän eteen, niin sillä hetkellä samanaikaisesti en voi olla antamassa namia Pommille, ja sitten se onkin jo menoa...

Taas kerran harkitsin vakavasti johonkin Mouhijärven perukoille maaseudulle muuttamista. Mutta mun säkällä sielläkin olisi kolmen kilometrin päässä asuvalla naapurin mummolla joku karkaileva iso koira, joka säännöllisesti pelmahtaisi meidän pihaan.