Törmäsin seuraavanlaiseen meemiin: "Kuvittele miltä elämäsi näyttää viiden vuoden päästä ja kirjoitan sen hetken päiväkirjamerkintä blogiisi."

Ajattelin, että hauska juttu, minäpä vastaan tähän. Sitten kun piti alkaa kirjoittaa, niin pää onkin ihan tyhjä. Viisi vuotta on suht pitkä aika, siinä ajassa voi sattua mitä vaan, tai sitten voi olla sattumatta mitään. Mutta kokeillaan... En kirjoita varsinaista päiväkirjamerkintää, vaan sen hetkisen elämäntilanteeni muutoin.

28.8.2012

Asun T.n kanssa omakotitalossa Nokialla. Olemme naimisissa. Minulla on juuri tulossa syntymäpäivät, täytän 32 vuotta. Olen jo hetken aikaa miettinyt, että haluanko lapsia vai onko meillä hyvä näin. Vielä niitä ei kuitenkaan ole siunaantunut. Ystäväni asuvat melko lähellä, olen parhaan kaverini juuri syntyneen lapsen kummitäti.

Olen saanut pienen lottovoiton tai perinnön, ja avannut niiden rahojen avustamana pienen putiikin. Olen siellä itse töissä ja käyn jonkin verran ulkomailla matkoilla työasioissa. Apunani putiikissa on kuitenkin luotettava työntekijä, joten halutessani voin ottaa rennosti. Putiikki on joko kenkiin ja laukkuihin liittyvä tai juustoihin ja herkkuihin liittyvä. Se on Tampereen keskustassa pienemmällä sivukadulla, ja asiakaskuntaa riittää hyvän laadun ja erikoisien tuotteiden takia juuri sopivasti.

Meillä on kolme koiraa, Pommin ja Blondin lisäksi olemme ottaneet borderterrierin, joka sai nimekseen Diiva. Diivankin kanssa harrastetaan agilityä, minäkin olen vuosien saatossa oppinut jo aika hyväksi ohjaajaksi. Pommi on vanhemmiten hieman tasoittunut luonteeltaan, ja koirille on löytynyt luotettava hoitotäti, joka asuu luonamme koiria hoitamassa kun T:n kanssa käymme pari kertaa vuodessa ulkomailla lomailemassa.