Moi, minä täällä. Siis Blonkku. Mamma antoi mulle luvan sanella kuulumisia. Olen kuullut, että jotkut parsonit saa pitää ihan omaa juttupalstaa. Pyysin, että mäkin saisin, mutta ei mamma suostunut. Tietenkään. Se on välillä semmoinen tiukkapipo. Saa ihme raivareita jos mä vähän syön seinän kulmaa tai maistan sen uusia kenkiä. Mitäs on itse kaiket päivät töissä eikä leikkimässä mun kanssa? Isosiskokin on niin äkäinen ja laiska, että se leikkii ehkä yhteensä tunnin päivässä mun kaa. Ja mä haluaisin leikkiä koko ajan.

Mä olen kuulemma (kyllä mä oikeesti muuten kuulen juttuja, ihmiset on jotkut vaan niin tolloja ettei ne tajuu) laihtunut. Onko siis ihme, että mua palelee aina ulkona, kun ne vähätkin läskit on taas kadonneet. Voisi toi mammakin kokeilla syödä kurkku-kesäkurpitsa-mössöä, kai sillä nyt laihtuu. Nyt mä oon lihotuskuurilla ja saan enemmän ruokaa ja lihaa kun Pommi. Hah! Oikein sille läskille. Se painaa kolme kiloa enemmän kuin mä! Aatelkaa. Se on prosenteissa noin 30. Mä olen nimestä huolimatta tosi fiksu. Kiitti muuten vaan kasvattajalle, joka mut nimesi. Nyt kaikki pitää mua ihan bimbona.

Mamma kertoi, että se aikoo panostaa mun agikoulutukseen. Näkis vaan. Pommi oli kesällä jossain kisoissa vähän aukonut päätään kovaa, ja nyt mamma ei halua enää kisata sen kanssa. Mä olen siis tulevaisuuden toivo, agiratojen ääntä nopeampi taituri. Mä pääsen jollekin viikonloppukurssille landelle ensi kuussa, ja sit se harkitsee jonkun toisenkin agikurssin aloittamista Nokialla, eli ihan lähellä meidän kotia. Mä saisin sit harrastaa agiliitoa kaksi kertaa viikossa. Kivaa. Lisäksi mä käyn kerran viikossa semmoisissa hakutreeneissä. Tyhmät ihmiset siellä eksyy metsään ihan lähelle polkua vielä. Ihme tolloja. Sit mä käyn hakeen ne sieltä ja näytän niille mihin ne on parkkeerannut autonsa, jotta ne osaa kotiin. Ja siitä saa palkaksi paljon nakkia tai lihapullaa. Se on tosi kivaa, saa samalla juosta täysiä vapaana metsässä.

Ei meille kauheesti muuta kuulu. Mamma nykyisin väkertää langasta jotain ihme luomuksia, eikä suostu sen takia aina ottaan mua syliin kun haluaisin. Onneksi täällä asuu se toinen hömeli, sen syliin mä pääsen aina. Nyt mun kuulemma pitää lopettaa, me lähdetään agitreeneihin. Hip hei ja molskis. Moido!

-Blondi-