Naapurimme autopaikalla, heti ulko-ovemme vieressä maassa, on kaamea kivi. Se on muodoltaan pyöreä, väriltään harmaa ja halkaisijaltaan n. 12 cm. Se on ilmestynyt siihen vasta viime aikoina, on tainnut toimia peräkärryn renkaan edessä esteenä tms. Pommi huomasi tuon kiven eilen illalla, kun auto oli kyseiseltä paikalta poissa. Saman tien se löi itsensä maihin ja varovasti matalana hiipi kohti kiveä. Ihan lähelle ei kuitenkaan voinut mennä, vaan piti jäädä jonkun matkan päähän murisemaan.Siinä se hiipi matalana ja täristen kohti kiveä ja murisi ja vonkui samalla. Minä ja Blondi katsottiin vieressä, että "et voi olla tosissasi!". Kuin Pommi pääsi jo lähes kosketusetäisyydelle, niin se rupesi hyökkäilemään ja näykkäilemään kiveä. Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua tähän farssiin, kun ajattelin sen jysäyttävän kulmahampaansa poikki sen kiven kanssa. Kaivoin taskusta nameja ja laitoin ne sen kamalan kiven päälle. Pari minuuttia piti edelleen murista ja kiertää kehää kiven ympärillä. Näytti kuitenkin siltä, että jos ei nameja käy hakemassa, niin Blondi saattaa syödä ne. Lopulta siis ahneus voitti ja kiveltä saattoi ottaa namit suuhun. Toistimme saman muutamaan kertaan, ja loppuvaiheessa namin uskalsi ottaa ilman suurempia epäröintejä. Tänä aamuna  naapurin auto oli kyseisellä paikalla, mutta Pommin piti mönkiä auton nokan alle katsomaan, onko kivi edelleen siellä. Tallella oli.

Nuo Pommin pelkolähteet ovat yleensä ihan hulluja asioita. Ehkä se kivi muistutti hieman siiliä, joita olemme nähneet melko usein lenkeillämme. Ilkeä emäntä on peloitellut, että siili pistää, ei saa koskea.Sunnuntain agilitykoulutuksessa Pommi haukkui hurjana yhdelle tutulle parson-omistajalle kun yritin jutella hänen kanssaan.Hetken ihmettelin ennen kuin tajusin miksi. Naisella oli kukallinen lierihattu päässään. Samalla hetkellä kun hän riisui hatun pästään Pommi hiljeni.