Alkaa tämä sade jo kyllästyttämään, vaikka kesäsateesta tykkäänkin. Aina saa olla pesemässä tai kuivaamassa tassuja, tukka on lytyssä, kengät märkänä ja lenkkeily ei kauheasti innosta. Tänään on taas agilitytreenit, varmaankin jo totuttuun tapaan sateessa ja lätäköissä mennään. Mutta kyllä ne jo kauniimpia ilmoja lupailevat viikonlopulle, Aamulehden ennusteen mukaan sunnuntaina paistaa aurinko ja on helle! :o) Meillä on silloin ne Tampereen Koiraurheilijoiden agilitykisat, joten onhan se ihan kiva jos paistaa. Vaikka me oltais ehkä pärjätty kaatosateessa paremmin, siihen kun ollaan totuttu eikä olla mitään hienohelmoja... Medi1-luokassa kisaan noin 14 koiraa. Kisakirjeestä ihmeekseni huomasin, että puolestaan Medi2-luokassa kisaa vaan 3 koiraa! Oltaispa jo siellä. ;o) Saisi herätäkin vähän myöhemmin, nyt pitää olla kisapaikalla jo yhdeksan aikaan aamulla, ykköset kun aina saa kunnian aloittaa.

Nyt on elokuu. Tuntuu tosi oudolta, mihin se heinäkuu katosi? Kohta on kesä ohi, ja kaikki "kesätouhut" on tekemättä. Mun piti lomalla pestä ikkunat ja mattoja, molemmat hommat on tekemättä. Särkänniemessä piti käydä, vaeltamassa, uimarannalla... :o( No, mulla on enää ensi viikko töitä, ja sitten taas kaksi viikkoa lomaa. Josko silloin saisi jotain aikaiseksi. Menen lomallani viikoksi mökkeilemään Itä-Suomeen, Outokumpuun. Olen vuokrannut sieltä järven rannalla olevan kesämökin. Siinä lähistöllä on Kolin kansallispuisto, sinnehän voisin mennä pariksi päiväksi retkeilemään. T:n kanssa mun oli alunperin tarkoitus tuonne mökille mennä, hänelläkin on silloin lomaa. Voi olla, että tuo alkuperäinen suunnitelma toteutuu... Edelliseen Parisuhdepaskaa-postaukseen viitaten, ei ole kovin helppoa pysyä tiukkana ja päättäväisenä kun toinen ilmestyy oven taakse. Puhelimessa se on sata kertaa helpompaa. Nyt sitten kai ehkä taas yritetään, kuulostaa erittäin tyhmältä vedolta. Tämä on viimeinen kerta, lupaan. ;o)