Taas olen juhannus-suunnitelmia miettiessä huomannut, kuinka paljon nuo ihastuttavat valkoiset karvaiset ystäväni minua sitovat ja rajoittavat elämääni. Varsinkin Pommi, joka ei siedä vieraita ihmisiä, suurta ihmisporukkaa tai muita koiria. Äitini (+muuta sukua) on menossa meidän mökille koiransa kanssa, joten en viitsi mennä sinne. Monestakin syystä... Festarit ovat tietysti laskuista poissa, koska minulla ei ole hoitajaa koirille. Ex-mieheltä on aika turha kysellä koirienhoitoapua juhannuksena, vappuna tai uutena vuotena, jos haluaa niille siis kunnon selväpäistä hoitoa. Tuttavapariskunnan mökille on kutsuttu, mutta sinne tulee myös heidän oma koiransa. Ei siis käy. Pitäisi olla ikioma kesämökki jossain hornan tuutissa, ei naapureita lähimainkaan ja mielettömän iso tontti, järven rannassa tottakai. Ja sitten ei kertoisi kenellekään sukulaiselle tms. siitä mökistä, ettei ne vahingossakaan tule poikkeamaan sinne. Minä nimittäin haluan pitää koiria vapaana mökkeillessä, ei niiden kuulu remmissä nököttää vaan juosta, nauttia, uida ja kaivaa kuoppia. Tämän hetken arvaus on, että menen kaverin siskon luo grillaamaan ja saunomaan. Heillä on iso piha, suuri omakotitalo ja kiva pihasauna. Tosin talossa on kaksi kissaa, joten remmissä joutuu ainakin Pommi olemaan. :o( Tai sitten tympäännyn moisiin pakkojuhliin, pakkaan reppuni ja lähden koirien kanssa metsään. Vietämme juhannuksen nuotion äärellä hyttysten keskellä... katsotaan nyt.