Menomatka meni hyvin, vaikka sitä kartanlukijaa ei ollutkaan. Osasin hienosti perille, yhden tauon voimin jaksoin ajaa koko matkan ja mökki löytyi helposti. Pikkuisen rupesi viimeisellä tieosuudella hymyilyttämään, kun tuli seuraavanlainen liikennemerkki mutkan takaa esiin:

Olihan niitä siellä, ei nyt sentään ihan tiellä, mutta sen vieressä. Maatilan isäntä kysyi minulta yhtenä päivänä, kun olin koirien kanssa lenkillä, että "ovakko nuo vasikoita vaiko koiria?". Lehmät kun sattuivat nekin olemaan kokonaan valkoisia, niin olihan tuota yhdennäköisyyttä jonkin verran.

Koirat nauttivat mökkeilystä täysillä. Naapureita ei ollut lähimain, joten ne saivat kirmata vapaana pihamaalla koko viikon. Järvi oli kymmenen metrin päässä, joten uimassa ne kävivät noin 20 kertaa päivässä. Ranta oli mukavan matala ja hiekkapohjainen, siellä kelpasi kaivaa kuoppia ja loiskutella. Myös laiturilta oli kiva seurata vesikirppujen menoa järven pinnalla.

Pallohullu Pommi ja muuten vaan hullu Blondi saivat välillä leikkiä jopa jalkapallolla. Kovin kauaa sitä iloa ei voi kerralla suoda, Pommi kun kuumenee ja sekoaa ihan mahdottomaksi kiljukaulaksi. Pommi on ihan mahdottoman hyvä pelaaja, se osaa kuljettaa palloa ja tehdä tosi tiukkoja ja tarkkoja käännöksiä.

Välillä peli siirtyi järven puolelle, mutta sehän ei menoa haitannut tai hidastanut yhtään.

Torstaina kävimme Outokummun retkeilualueella kävelemässä 10 kilometrin lenkin ja grillaamassa makkaraa. Reitin varrella oli monenlaista maastoa, kuivaa havumetsää ja koirien mielestä ihania vilvoittavia suoalueita ja -ojia. Välillä saatiin rämpiä ihan tosissaan ja välillä mentiin pientä kärrytietä pitkin. Oli kiva lenkki ja hyvät opasteet. :o)  (T:n pää on tahallaan rajattu pois, hän tuli siis seuraamme keskiviikko-iltana.)

Perjantaina kävimme Outokummun vanhassa Kuparitehtaassa, joka on nykyisin siis museona. Mielettömän hieno paikka, ihana vanha tunnelma, oli helppo kuvitella kuinka siellä on 80 vuotta sitten ollut hikisiä miehiä vaativissa hommissa.

Maaperä oli vieläkin kuparin väristä ja alueella oli semmoinen hieman rikkinen haju. Paikka on varmasti ollut elintärkeä Outokummulle.

Kuparitehtaan vanha paloauto.  ;o)

Perjantaina tehtiin päiväreissu Kolille. Käveltiin semmoinen valmis muutaman kilometrin luontopolku, ja käytiin tottakai Ukko-Kolilla, Akka-Kolilla ja Paha-Kolilla.

Luontopolku ei ollut (onneksi) mikään ihan helppokulkuinen, vaan siellä sai oikeasti välillä kiivetä kivillä, pujotella ryteikössä jne. Mä en tykkää mistään inva-potilaille suunnitelluista pururadoista, ehdin kulkea niillä sitten vanhana mummona ihan riittämiin.

Olen käynyt Kolilla talvi-aikaan, mutta tämä oli eka kerta näin kesällä. Kaunis paikka, jonne haluan kyllä mennä joskus pidemmäksikin aikaa vaeltamaan. Nyt siellä oli minun makuuní hieman liikaa ihmisiä, osaksi varmaan siksi, että menimme sinne juuri viikonloppuna ja kuljimme semmoista "valmista" reittiä. Eiköhän siellä aika rauhassa saa vaeltaa, kun vaan lähtee hieman kauemman siitä luontokeskuksesta.

Mulla loma jatkuu vielä, ja ihan kivoja ilmojakin on luvattu. :o) Sääret on niin hyttysten syömät, että kehtaakohan täällä kaupungissa kulkea hame päällä lainkaan? Kiva reissu tuli tehtyä, varasin saman mökin jo ensi kesäksikin. Laukkujen purkaminen ja pyykin pesu olisi nyt vuorossa, ei kai auta kuin ruveta hommiin. Mukavaa viikkoa kaikille.