Tänään käytiin taas treenaamassa agilityä. Paikalla oli niin vähän osallistujia, että ehdin mennä molempien koirien kanssa kolme eri rataa. Ja kaikki sellaisia, joilla sai tosissaan juosta... Molemmat koirat kuumenevat aika äkkiä, Pommi varsinkin haukkuu niin että hermot meinaa mennä. Myös Blondi on edistyessään ja vauhdin lisääntyessä ruvennut haukkumaan, ilmeisesti se kysyy ohjeita minulta. :o) Pientä uhmittelua ja tottelemattomuutta on myös havaittavissa, varsinkin Pommin kohdalla. Hevosen lanta on paljon mielenkiintoisempaa kuin minun kutsut tai karjumiset. Tarvisi ruveta kertaamaan tottista sen kanssa, jään kohta muuten tassun alle.

Eilen Pommi koitti hississä näykkäistä yhtä naista puntista. Ei se rähjännyt sille tai mitään, olisi vaan käynyt heti kiinni ellen olisi ollut tarkkana. Tuo rappukäytävä ja hissi tuntuu olevan sille "herkkää" aluetta, siellä se ei siedä muita ihmisiä tai koiria lainkaan. Itku mulla meinasi tulla, kun kuvittelin sen jo vähän parantaneen tapojaan, ja taas sain huomata olleeni väärässä. Moni ihminen olisi varmaan vienyt tuollaisen raivohullun piikille aikoja sitten, oma äitini mukaan lukien... :o( Toiset, yleensä vastaavanlaisia koiria omistavat ihmiset, pitävät sen käytöstä ihan ymmärettävänä. Ei siitä koskaan tai millään saa sosiaalista tapausta, jota voi lapset tulla silittään ja vieraat koirat haisteleen. Tavoitteena olisi kuitenkin selviytyä normaalitoimista, lenkeistä ja agilitystä tappamatta tai edes purematta ketään. Tosta sen käyttäytymisestä tulee myös hieman syyllinen olo, että olenko tosiaan omalla kasvatuksellani ja koulutuksellani saanut aiheutettua tuon aggressiivisuuden vai mistä se kumpuaa... On kyllä totta, että alussa Pommia koulutettiin enemmän kovistellen ja rankaisemalla. Vasta Wirenin Tommyn ekalla kurssilla ymmärsin todella, että palkitseminen ja ehdollistaminen on se oikea tapa. Onneksi tuosta toisesta tapauksesta on edes tullut suht "normaali". :o)