Oltiin eilen Blondin kanssa hakutreeneissä Lempäälän Kirskaanniemessä. Treenit kesti 5 tuntia, puoli kuudesta puoli yhteentoista illalla! Matkojen kanssa meitin reissu kesti siis kuusi tuntia, ja Blondi-raukka sai odotella autossa suurimman osan ajasta. Se touhu on ihan hauskaa ja mielenkiintoista, mutta miksi hel**tissä pitää olla niin suuret ryhmäkoot?!

Treenit meni hyvin. Ekaa kertaa Blondin pääsi treenaamaan pilkkopimeässä. Ajattelin sen keskittyvän vaan otsalamppujen valokiilojen jahtaamiseen, mutta onneksi niin ei käynyt. Heti kun se pääsi autosta ja sai valjaat päälleen, niin tiesi mitä pitää tehdä. Olin ihan ihmeissäni, koska tämä on meille vielä niin uutta touhua. Metsässä oli kolme maalihenkilöä piilossa, noin 20 metriä polusta eri puolilla. Blondi lähti heti etsimään, ja löysi kaksi ekaa henkilöä todella helposti ja nopeasti. Kolmas maalimies oli semmoisessa suojaisemmassa paikassa kivien ja puiden keskellä, siinä Blondilla kesti hieman kauemmin. Se kierteli aluetta tosi tarkkaan, kävi haistamassa kaikkia muita ryhmäläisiä, että onko tämä jonkun teistä haju, ja jatkoi etsimistä. Maalihenkilö löytyi lopulta, kun minä ohjasin omalla kulkusuunnalla ja rintamalinjalla sitä oikeaan suuntaan.

Parkkipaikalla kun Blondin urakka oli ohi se jahtaili niitä valokiiloja ja juoksi ympyrää oman valonsa perässä. Ilmeisesti se tekee sitä silloin kun sillä on tylsää tai kun ei ole muutakaan tekemistä. Mutta sitten kun on aika mennä makkararinkiä tai lähteä etsintähommiin jää valokiilat pois mielestä. Kotiläksyksi saatiin luoksetulokutsun harjoittelemista. Nyt siis vilkutuksen sijaan koitan opettaa sen sinisellä led-valolla tyyliin päälle-pois-päälle-pois.  Eka ajattelin vaan heiluttaa valoa, mutta metsässä kun ihmisten otsalamput heiluu kävellessä se sekoaa helposti siihen. Alamme siis opettelemaan käsimerkkien lisäksi morseja. ;o)