Jos toiselle häät on yksi maailman suurimmista asioista, ainutkertainen ja tärkeä tapahtuma, ja toiselle yksi juhla muiden joukkossa, niin riita on valmis. Näin kävi Juhannusaattona, kun minä olin kuskina ja T. kännipäissään rupesi puhumaan naimisiinmenosta. (Se ei ole kohdallamme ajankohtaista, vaan tuli puheeksi muuten juhannushäistä puhuessamme.) T. haluaa suuret häät, kirkkovihkimisen, hirveästi vieraita, hääauton, valkoisen morsiuspuvun morsiamelle, jne. Koko hoito. Minä sanoin suoraan, että mieluiten, JOS joskus menen vielä naimisiin, niin sitten vaikka maistraatissa ja sen jälkeen etelään lomalle. "Mutta etkö sä yhtään ajattele mitä minä haluan ja miltä se musta tuntuisi?", oli seuraava kysymys. Hetken keskustelun jälkeen komentti oli seuraava: "Tuntuu, että ne sun ekat häät on ne ainoat ja oikeat. Ja että jos menet mun kanssa joskus naimisiin, niin ne on niinkuin jotkut rääppiäiset". Tässä vaiheessa mulla meni hermot ja ilmoitin, että eipä tarvi sun niihin bileisiin sitten osallistua.

Mä olen saanut suunnitella yhdet unelmahäät. Mistään ei tarvinnut säästellä, oli polttarit, orkesteri, valkoiset mekot, viinit, lahjalistat, valokuvaajat, vuokra-autot, kaikki. Olen silloin pitänyt sitä ainutlaatuisena tapahtumana ja rakastanut sitä ihmistä yli kaiken. Miten voisin suunnitella toiset häät vertaamatta koko ajan kaikkea ekoihin häihini. Jostain syystä se on mun päässäni semmoinen kokemus, joka ihmisen kuuluu kokea vain kerran. Mutta onhan se totta, että sellaisen ihmisen, joka ei ole sitä saanut vielä kokea, tulisi saada mahdollisuus. Ehkä mä vaan en ole vielä valmis naimisiin ja olen vielä kiinni menneisyydessäni. Ehkä. Mutta ei se mun menneisyys sieltä mihinkään katoa tai muutu, vaikka antaisi ajan kulua. Jonkinlaisen hääkammon mä olen saanut kehitettyä, kai sille on oikea nimitys skeptisyys. Mua lähinnä naurattaa ja ärsyttääkin semmoiset hermoheikot morsiamet, jotka touhottaa hulluna askartelujen kanssa ja koittaa löytää oikean sävyistä satiininauhaa hääkarkkien koristeeksi. Ajattelen vaan hiljaa, että ihan turhaa, käytä aikasi vaikka parisuhteen hoitamiseen mieluummin. Toisaalta, noin neljä vuotta sitten olin itse melkein samanlainen hössö. :o)