Eilen oli kiukkupäivä. Yöllä tuli nukuttua liian vähän ja iltapäivällä iski kamala väsymys. Kotiin kun pääsin, niin siellä odotti mm. tyhjennetty lehtikori silputtuine sisältöineen, kaadettu ja piilotettu vesikuppi, syöty lelukori, tyynymäinen peti rikki revittynä ja pumpulit levitettynä ympäriinsä ja pari tuhottua kirjaa. Otin kännykän kameralla kuvan, kun Blondi istui keskellä sitä sotkua ja lähetin sen äidilleni ja ex:älleni, tekstillä "Myydään kiltti ja suloinen koira, halvalla lähtee." Ei mennyt kaupaksi, ilmeisesti kuva ei ollut tarpeeksi myyvä. :o) I hate Mondays!

Viikonloppu meni taas perinteisen nopeasti. Tuli katsastettua kulttuuria (konsertti) ja urheilua (futsal sm-liigapeli), tavattua sukulaisia ja ystäviä, ja vietettyä romanttisia hetkiä. :o) Arvaatteko mitä? En ole enää sinkku, vaan mun uusi "titteli" on tyttöystävä. Ei siitä sen enempää... ;o)

Eilen kävin vihdoin katsomassa kaverin vauvaa. Olen flunssan ja angiinan takia lykännyt vierailua jo monta kertaa, mutta nyt vihdoin olin tarpeeksi terve. Vauva onkin jo melkein kuukauden ikäinen, kuulemma kasvanut paljon, vaikka minun silmissäni olikin aivan kirppu. Kaverilleni tuo äitiys tuntui sopivan kuin nenä päähän ja se oli jo ihan "tuttua" puuhaa. Omalle kohdalle en tuollaista tilannetta voi kuvitella, mutta eipä se olekaan ajankohtaista. Ja se on tiedossani, että Pommi ja vauva eivät mahdu samaan talouteen, ei ikinä, ei edes koulutuksen ja sopeuttamisen kautta. Eli jos minä joskus hankin lapsia, niin olen silloin varmaan noin 40 -vuotias. :o) Niin paljon olen kritisoinut ihmisiä, jotka luopuvat koirasta kiireen tai vauvan takia, että en aio olla itse semmoinen. Never say never... tiedän.