Eilen oltiin Mustanvuoren metsissä päivälenkillä. Oli taas pulssia nostattava lenkki ja onneksi T. oli mukana. Vastaan tuli nimittäin kolmeen kertaan vapaana oleva koira, kahteen otteeseen tosin kyseessä oli samainen koira. Tämä kyseinen koira oli isokokoinen, metsästyskoira ilmeisesti, rotua en tunnistanut. Se oli ilman hihnaa lenkillä, isäntä oli semmoinen hitaan hämäläisen oloinen vanhahko mies. Koira kulki noin 60 metriä isäntäänsä edellä, eli omistajasta ei ollut tietoakaan kun bongasin koiran. Lykkäsin Blondin remmin T.lle ja otin äkkiä jäykistyneen Pommin syliin. T:kin otti Blondin syliin, kun se koitti peloissaan pakoilla uteliaan koiran haisteluita. Sitten vaan komentamaan ja ajaamaan vierasta koiraa kauemmaksi kun Pommi ärisee sylissä. Kun vihdoin näin sen hämäläisen miehen löntystelevän meitä kohden, niin huusin, että tule hakemaan koirasi pois jos et halua viedä sitä kohta eläinlääkärille. Vastaus oli kovinkin tuttu: "ei se mitään tee, se on ihan kiltti".  Hetki siinä meni kun herra houkutteli koiraansa, ja lopulta vaivautui kävelemään hakemaan sen pois. Ärsyttävän avuton olo tulee tommoisesta, kun itse ei ole millään lailla "syyllinen", mutta saa kuitenkin Pommin stressaantumaan ja rähisemään.

Parin sadan metrin päässä meitä päätti tulla ilostuttamaan semmoinen vilkas villakoira. Vapaana sekin oli, emäntä kun puhui kännykässä ja poltti tupakkaa samaan aikaan. Onneksi taas refleksit toimi ja koirat oli sylissä ennenkuin villakoira ehti meidän luokse. Vieraan koiran emäntä jatkoi parinkymmenen metrin päässä puheluaan, ja sieltä vähän hihkui ja kutsui koiraansa. No ei totellut koira, vaan hyppi meidän ympärillä. Ihme. :o) Vihdoin puhelu loppui ja emäntä tuli hakemaan koiransa remmiin. Minä purin hammasta ja olin hiljaa, edistystä!

No hetken päästä näin sen samaisen alkulenkistä tapaamamme isokokoisen koiran jolkottavan meitä vastaan semmoisella melko rauhallisella autotiellä. Isäntää ei näkynyt missään, ja taas koirat syliin. Nyt alkoi jo kiukku nousta ja kun isäntä vihdoin polulta ilmestyi näkyviin, niin sai kyllä kuulla rehellisen mielipiteeni. Tiedän, että tuo koiran syliin ottaminen ei ole mikään paras ja suositeltavin ratkaisu, mutta muutakaan en osaa Pommin kohdalla tehdä. Blondi nyt ei tee kenellekään pahaa, mutta Pommi nappaa heti kiinni kun vaan ylttää. Eikä päästä irti, ei sitten millään. Eikä vieraat koiratkaan ymmärrä Pommin irvistelyistä huolimatta pysyä siitä kaukana, vaan aina änkeävät haisteluetäisyydelle. T:n on tarkoitus viedä koiria ensimmäistä kertaa yksinään päivälenkille huomenna. Vähän oli sitä mieltä, että "taidetaan pysyä noilla julkisemmilla kävelyteillä, missä koirat on yleensä hihnassa...". Minua taitaa kuitenkin eniten huomenna jännittää ja pelottaa lenkin sujuminen. :o)