Vihdoin tuli mitta täyteen likaiseen ja pölyiseen autooni. Olen odotellut sadetta, että suurimmat pölyt huuhtoutuisivat sen mukana pois. Turhaan. Tuoreena autonomistajana kaikki auton huoltotoimet tuntuvat vaikeilta. Erityisen pelottavaa on mennä autopesuun, yksin.Eihän siinä järjellä ajateltuna ole mitään pelottavaa, mutta silti... Ehkä eniten pelkään niitä harjoja, että ne tulee lasista läpi ja litistää mut. Ei ne vesisuihkut ja kuivaus-puhallukset niin pelottavia ole. Sain huomata myös, että antennini irrottamiseen tarvitaan ruuvimeisseliä. Piti sitten nolona tyttönä huoltsikan pihalla käydä kyselemässä miehiltä, että olisiko ruuvimeisseliä lainata? Itse kun en moista (vielä) omista... Löytyihän se ja sain antennin alas katolta.

Eilen illalla olin Blondin kanssa Tampereen seudun parsoneiden yhteislenkillä. Lenkillä oli aika mukavasti porukkaa, lähemmäs parikymmentä parsonia. Blondi sai leikkiä ja riehua kavereiden kanssa, ja käydä Pyynikin rantamaisemissa uimassa. Lenkin yhteydessä pidettiin myös näyttelytreenit, ensi viikonloppuna kun on parsoneiden erikoisnäyttely. Me emme osallistu näyttelyyn. Blondi ei saa osallistua kuurouden takia ja Pommin ei kannata, kun se on kooltaan liian suuri. 

Pommi ei ollut parson-lenkillä mukana, sille kun on stressaavaa nähdä ja olla niin monen koiran kanssa samaan aikaan. Kun kaikkia pitää vahtia ja niille pitää vähän äristä jos tulevat liian lähelle... Pommi pääsi puolestaan mukaan, kun  lähdin illalla vielä juoksulenkille. Pommi on aika hyvää juoksuseuraa, se osaa juosta vierellä eikä väsy helposti.Välillä pitää tietysti hyppiä ja roikkua remmissä hampailla, mutta se on vaan hyvää vastusta minulle.