Pakkohan sen on. Kai.

Eilen oltiin agitreeneissä. Varoitin valkkua jo etukäteen, että tänään ei sit mitään valssausharjoitusvitsejä ja keskittymiskyky voi olla perseestä. Ihan kohtalaisesti kuitenkin pärjäsin. Blondi huiteli ihan omiaan, karkaili eikä pitänyt yhtään kontaktia tai etsinyt itsenäisesti esteitä. Toivottavasti helteen syytä eikä useammin toistuvaa käytöstä. Tänään huomasin taas kerran kuinka tarkka sen kanssa pitää olla. Kun tein takaaleikkauksen ennen a-estettä, niin Blondi jäi molemmilla kerroilla sinne a:n huipulle seisomaan ja pyörimään ja etsimään katseellaan, että mihin se pirun ämmä nyt katos? Se ei kuule missä olen ja takaaleikkauksessa olen mennyt eri puolelle kuin mikä muistikuva sillä on. Mun ilmeisesti pitää pysyä siinä rinnalla ja huitoa kättä sen nenän edessä, että täällä olen. :o) Pommi meni todella hienosti, siitä sain olla ylpeä. Mentiin vauhdilla ja olin ihan hiestä märkä. Treenattiin Agirodun FAO-rataa, eli kyllä siinä pituutta ja haastetta riitti, molemmille. Kotimatkalla poikettiin vielä viilennyslenkillä Pikku-Ahvenistolla ja koirat sai käydä uimassa.