Tiedättekö ne miehet, jotka käyvät sunnuntaisin autoliikkeissä potkimassa autojen renkaita ja koeajavat autoja huvikseen. En ole oikein koskaan tajunnut tuota touhua. Itse en hirveästi autoliikkeessä viihdy, lähinnä kai siksi, että autoa yleensä myydään sille mukana olevalle miespuoliselle henkilölle, ei minulle. Lauantaina menimme T:n kanssa autokauppaan. Olin netistä katsonut minua miellyttävän auton valmiiksi, ja sitä menimme katsastamaan livenä. Miespuolinen automyyjä tervehti ja kysyi T.ltä, että kuinkas hän voi auttaa. T. totesi, että "minua et mitenkään, mutta tuolle rouvalle voit koittaa myydä auton. Se on aika vaativa asiakas, että kannattaa sitten tästä eteenpäin puhua sille eikä mulle." Matkalla oli siis ollut puhetta siitä, että usein naisia syrjitään autokaupassa, ja kuinka itse haluaisin ruveta autokauppiaaksi, jotta voisin myydä naisille autoja "naisen logiikalla" varustettuna. Automyyjä käyttäytyikin tämän jälkeen täysin moitteetta, ja selitti minulle asioita ymmärrettävästi eikä hakenut tukea tai turvaa T:n mielipiteistä. Pisteet siitä.

Kävimme siis koeajamassa Honda HR-V:n, eli semmoisen nelivetoisen kaupunkimaasturin. Kävimme tarkoituksella Birgitan polun maastoissa Lempäälässä, pienillä kuraisilla ja monttuisilla hiekkateillä, se kun on ollut mun "kauhistus". Auto oli loistava, pienet kuopat ei tunnu missään, iskarit/jousitus, suuret renkaat ja maavara tekee sen tosi tasaiseksi menoksi. Lisäksi tommoisessa kaupunkimaasturissa istuu normaalia huomattavasti korkeammalla, mikä auttaa näkemään hyvin eteenpäin. Neliveto menee heti päälle jos renkaat alkaa sutia, eli mihinkään pieniin lumikinoksiinkaan ei pitäisi jäädä kiinni. Kuitenkaan auto ei ole mikään iso maastoauto, vaan sisätiloiltaan ja bensankulutukseltaan aika lailla farmarin luokkaa. Koirien kuljetusboksit mahtuivat hienosti tavaratilaan.

Niin, asiahan on nyt siis niin, että mun pihassa on nyt vuoden 2002 hopeanharmaa Honda HR-V, eli tein samantien kaupat tuosta autosta!! :o) Kaihoisin mielin jätin pienen oranssin pösöni autokaupan pihaan ja huomenna menen viemään heille vielä vara-avaimia ja talvirenkaat. Hondaan oli juuri vaihdettu kitkarenkaat alle, säästyinpä siltäkin murheelta. Nopeat liikkeet on näyttäviä, kuten aiemminkin olen todennut. Mä en ole kovin harkitseva ihminen missään asiassa, tunteella vaan äkkiä eteenpäin. No, tuskin tätä päätöstä katua tarvii. Auto on loistava, ja ainakin talvella maasturi on ihan tarpeen. Rahoituksen kuukausierä on sen verran pieni, että ihan kaurapuurolle ei tarvi ruveta. Jos vaikka kenkien ja vaatteiden shoppailua yrittäisiä karsia. Siis yrittäisi... ;o)