Perjantaina olin Blondin kanssa agilitykoulutuksessa. Olin kyllä ylpeä pikkuneitiin kun pääsimme kotiin, koulutuksessa mentiin mm. pitkiä pätkiä agilityn MM-kisojen karsintaradasta Sveitsistä. Saimme hyviä vinkkejä kouluttajalta, suurin osa menee toteutukseen. :o) Minun eleiden ja käsien käyttöön puututtiin hieman ja korostettiin juoksemisen kiihdytyksen ja jarrutuksen merkitystä. Kouluttaja oli myös sitä mieltä, että minun tulisi enemmän puhua, kiljahdella, kehua ja hihkua kehuessani Blondia. Pointti on, että kun iloisena kiljahtelen, niin eleeni ja ilmeenikin ovat selkeämmät ja iloisemmat. Vaikka koira ei siis kuulisikaan, niin se tajuaa minun tyytyväisyyteni. Tuntui vaikealta, kun on tottunut olemaan hiljaa. Tähän asti olen kyllä "yrittänyt" näyttää oikein iloiselta ja hymyillä, uskon sen kyllä riittävän. Myös käsien yhteentaputusta kouluttaja ehdotti, lähinnä huomion saamisessa esim. tiukassa käännöksessä. Kokeillaan. Kaiken kaikkiaan oli opettava ja silmiä aukaiseva koulutus, joitain asioita kun tekee kerta toisensa jälkeen kyseenalaistamatta asiaa yhtään.

Lauantaina katsoin tottakai lätkää ja euroviisuja. Olin myös kaverin ja T:n kanssa katsomassa stand up:ia Yo-talolla. Istuimme eturivissä ja saimme oman osamme huomiosta. :o) Ensi lauantaina lähdemme Hämeenlinnaan, siellä on tomaatteja, tomaatteja stand up -festarit. Esityksiä on keskiviikosta lauantaihin monessa eri paikassa, mm. Hämeen Linnassa, teatterissa ja baareissa.