Meillä on alettu sängyssä nukkumisesta lipsumaan. Näköjään. Viime marraskuussa, kun muutin nykyiseen asuntoon, saivat koirat porttikiellon sänkyyn. Se meni vajaassa viikossa perille, ja kieltoa toteltiin monta kuukautta. Nyt kuitenkin ollaan lipsumassa pahasti, mikä on kyllä oman epäjohdonmukaisuuteni syytä. Joskus erittäin väsyneenä tai surullisena tai palelevana tms. en ole jaksanut koiria hätyyttää pois niin aktiivisesti kuin pitäisi. Myös viikonloppuaamuisin ne pääsevät sänkyyn nukkumaan, koska siten saan nukkua pari tuntia pidempään itsekin ennen lenkille lähtöä.

Koirani ovat niin ovelia rontteja, että eivät hyppää nukkumaan mennessäni sänkyyn vaan odottavat joskus puolikin tuntia ennen ensimmäistä yritystään. Silloinkin ne osaavat, varsinkin Blondi, hypätä sänkyyn erittäin pehmeästi ja hiljaa. Sillai ettei Laura vaan herää ja käske pois. :o) Mikäli olen hereillä, niin käsken kyllä yleensä koirat heti pois. Pommille riittää sana "pois" ja Blondille yksi kädenheilautus. Useimmiten mokomat siis pääsevät tulemaan sänkyyn kun olen jo unessa, enkä herää niiden tuloon. Blondin tuloon kyllä herää myöhemmässä vaiheessa, kun pikkuneiti ei voi nukkua peiton päällä. Se tulee sängyn yläpäästä, minun pääni vierestä nostamaan peiton reunaa kuonollaan. Sitten minun pitäisi auttaa, että nostan peiton reunaa hieman korkeammalle, jotta neiti pääsee mönkimään lämpöiseen peiton alle, pitkin pituuttaan minun reiteni viereen. Jos en nosta peiton reunaa (enkä komenna pois), niin Blondi jää siihen tyynylle istumaan ja odottamaan... Pommi puolestaan nukkuu sänkyyn päästyään lähes aina peiton päällä, minun jalkojeni välissä. Siinä on sitten oma kääntyileminen ja asennon vaihto vähän vaikeaa, ja juuri siksi ne häädön alunperin saivatkin. Pommi on vielä niin herkkä nukkuessaan, että Blondin ei tarvi kuin hieman liikkua peiton alla siinä Pommin läheisyydessä, niin jo alkaa muriseminen. "Et kyllä tule mun lähelle, ja ole nyt kakara aloillasi"...