Tänä aamuna lenkillä se tapahtui, se mitä olen jo pari viikkoa "pelännyt". Blondi-neiti on siis vasta viime aikoina saanut juoksennella lähimetsässä lenkkeillessämme vapaana, ja toistaiseksi on mennyt hyvin. Olen huomannut mahdolliset vastaantulijat ennen sitä, ja saanut sen remmiin hyvissä ajoin ennen kohtaamista. Tänään sen kuitenkin paineli sen verran kaukana edellä, että bongasi vastaantulevan naisen ja kaksi pystykorvaa ennen minua. Onneksi mitään kummempaa ei sattunut ja nainenkin oli ymmärtäväisen oloinen.

Blondi meni heti maahan makuulleen kun se näki ne pystykorvat. Minä koitin kipittää remmin kanssa äkkiä sen luo, että saan kaulapannan pujotettua sen kaulaan kun se siinä jähmettyneenä vaanii. Juuri kun olin parinkymmenen sentin päässä pannan kanssa, niin neiti ampaisi metrin eteenpäin, ja taas makuulle vaanimaan. Minä perässä, ja uusi yritys. Taas Blondi siirtyi metrin eteenpäin juuri kun olin pujottamassa pantaa sen kaulaan. Tätä jatkui useamman kerran, mahtoi olla sillä vastaantulleella naisella hauskaa. :o) Namit ei kelvannut, ja minkäänlaista katsekontaktia Blondi ei tarjonnut. En päässyt sitä enää edes sen verran lähelle, että olisin saanut niskasta napattua sen kiinni. "Onneksi" Blondi on sen verran arka, että se pysyi koko ajan pois pystykorvien ulottuvilta, parin metrin päässä ihmettelemässä. Ja onneksi pystykorvat olivat remmissä. Ja onneksi ne eivät vaikuttaneet vihaisilta. Selitin niiden omistajalle, että "nyt on niin että en saa tuota koiraa kiinni. Se on ihan kiltti, ei se tee mitään, ei varmaan edes tule lähelle. Mun on turha huutaa tai kutsua sitä, se kun on kuuro. Olen pahoillani." Nainen oli ihan ystävällinen ja sanoi heidän naapurissaan asuneen kaksi valkoista pientä koiraa, ja että pystykorvat ovat tottuneet semmoisiin silloin. Jatkoimme Pommin kanssa matkaa, ja pian Blondi juoksikin meidän perään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jos jollakulla on idea, miten saa kiinnitettyä parinkymmenen metrin päässä selkä sinuun päin olevan jotain erittäin mielenkiintoista näkevän kuuron koiran huomion, niin ilolla otan vastaan. Huitominen ei auta, kun se ei suostu kääntämään vastaatuleville koirille selkäänsä ja katsomaan sinua. Miihinkään laserosoitin hommin en haluaisi ruveta, vaikka tuskin sekään auttaisi, kun edessä on mielenkiintoisempaa. Jotenkin se kai pitäisi saada ehdollistettua, että aina kun joku tulee vastaan, niin se tulisi minun luokseni, automaattisesti. Vähän vielä työsarkaa... ;o)