Eiliset agitreenit meni vaikeusasteeseen nähden suht mukavasti. Tällä kertaa meillä oli huomattavasti vaikeammat radat kuin ennen. Sen huomasi kyllä varsinkin Blondin kanssa treenatessa. Pommin taidot ja kokemus tulee noissa hankalissa radoissa esiin, ne se vetää paremmin. Mutta jos on suht yksinkertainen rata, niin Blondi vie voiton. :o)

Eilisissä radoissa oli paljon hyppyeste-koukeroita, välistä vetoja ja kiertoja. Blondin kanssa mennessä pitää näyttää käännökset tosi tarkasti, ja huomasin taas oman hitauteni ja kömpelyyteni. Olen liian hidas peruutuksissa ja valsseissa. Mun pitäisi ruveta treenaamaan niitä ihan vaikka lenkillä tai tyhjällä kentällä, aluksi vaikka ilman koiria.  Jos pitää peruuttaa muutama metri ja tehdä lopussa valssi samassa ajassa kun koira etenee suunnilleen suorassa linjassa, niin vaikeuksia tulee. Mun valssit on myös tosi "lyhyitä", en osaa valssata sellaisilla pitkillä harppauksilla. Agilitystä tietämättömille pahoittelut, tämä sepustus kuulostaa varmaan todella kahjolta. :o)

Vaikeuksia tuotti Blondin kanssa myös putkeen meno "väärästä" päästä. Oli siis semmoinen kohta, jossa piti ohjata koira ihan putken toisen suun vierestä, mutta putkeen mentiin vasta toisesta päästä. Blondihan ampaisi aina heti siitä ekasta lähimmästä suusta sisään. Vaikka yritin seistä edessä. Putken suun kohdalla kontakti katkesi, ja neiti ei muuta nähnytkään kuin sen putken suun. Yritin heiluttaa kättä ja kiinnittää sen huomioita, mutta turhaan. Ainoastaan nakkia nenän edessä pitämällä ja tarpeeksi kaukaa kiertämällä saimme koukeron vihdoin onnistumaan.

Perjantaina menemme Blondin kanssa yhden agilitygurun (Laamanen) koulutukseen. Saa nähdä minkälaista vinkkiä sieltä tulee. Eilen käytin kontakteilla targettia Blondin kanssa, ja se ei ainakaan näin alussa toiminut. Blondi syöksyili koko ajan sinne tarkastamaan, että oisko täällä namia. Tapansa kullakin, ymmärrän kyllä targetin hyvät puolet ja sen "suosion". Mutta minä taidan laittaa namit suoraan maahan jatkossakin...