Eilisissä agitreeneissä satoi, taas oikein kunnolla ja koko ajan. :o) Mulla oli goretex-vaatteet päällä, joten ulkoapäin en kastanut. Niissä vaan hikoilee kuin pieni porsas kun juoksee täysiä, joten lopputulos on varmaan ihan yhtä märkä. Mentiin taas kahta eri rataa, molemmat aika lyhyitä ja nopeita. Olin kolmannen kenttäkertani jälkeen aivan poikki, tuntui että oksennan ja jalat vaan tärisi. Sanoinkin valmentajalle neljättä kertaa mennessäni, että nyt on kyllä vähän huono olo. Vastaus oli, että "no onneksi vaan fyysisesti, että pää on tällä kertaa mukana". :o)

Blondilla edelleen vaikeuksia lähdössä, se ei malta pysyä esteen takana oikeastaan yhtään tällä hetkellä, sille pitäisi tehdä äkkiä jotain. Muuten se meni oikein hyvin, nopeasti ja oli hyvin kontaktissa minuun. Pommi meni taas hyvin, sen kanssa meno alkaa olla jo aika varmaa. Ainoastaan putken kanssa oli ongelmia, Pommi ei ole semmoinen putkihullu kuin pikkusisko. Pommin saa oikein saattaa ja patistaa putkeen, tarvisi mennä treenaamaan sitäkin ihan pelkästään, edestä ja pimeistä kulmista. Sunnuntaina voisin ehtiä harjoittelemaan itsekseen, Ylöjärvellä on semmoinen pieni kenttä, jossa on parsoneiden esteitäkin käytettävissä.

Viime viikolla juuri mainostin, että Pommi ei ole karannut radalta pitkään aikaan. No, eilen se sitten tietysti karkasi. Mutta ette usko! Mä olin niin ylpeä ja onnellinen äksy-pommista sen tempun jälkeen. Pommi siis istui lähdössä, odotti radalle pääsyä. Sen selän takana viereisellä radalla meni jack russeli, ja Pommi jostain syystä lähti moikkaamaan sitä. Pommi juoksi russelia kohden ja minä kiljun ihan paniikissa "pommi" ja huudan toisen koiran omistajalle, että "pelasta koirasi, toi tappaa sen!" Koiran omistaja seisoi paikallaan rauhallisena, samoin sen koira.  Pommi kääntyi noin puoli metriä ennen russelia takaisin minun luokseni, ja mä olin niin ihmeissäni! En tiedä johtuiko se vastapuolen rauhallisuudesta, ja siitä ettei koira liikkunut mihinkään, vai olisko se niin parsonin näköinen, ettei Pommi siksi halunnut tapella. Mä olin tosiaan monttu auki ja lopulta vasta tajusin kehua Pommia siitä, että se tuli mun luokse. Tuntemattomammille tiedoksi, että Pommi on käynyt kaksi kertaa kentällä kiinni suurempaan tummaan koiraan, aivan tappamistarkoituksella ja niin, ettei edes kaksi ihmistä saanut sitä irrottamaan otettaan. Siksi tämä oli niin ihmeellinen ja onnellinen karkureissu. :o) Valmentaja ja treenikaverit olivat nekin olleet ihan varmoja, että nyt sattuu ja pahasti. Pommilla kun on aika hurja maine...

P.S. T:n serkku on tajuissaan, pois hengityskoneesta ja siirretty jo vuodeosastolle. Sekavassa tilassa kuitenkin edelleen. Hänelle oli näytetty heidän koiransa valokuvaa, niin oli sanonut anopin koiran nimen.