Koirien yhteiselon alku Blondin saavuttua taloon oli hieman kivinen tie. Pommi oli tietysti tottunut olemaan silmäteränä ja huomion keskipisteenä. Oli kova paikka kun kilpailija saapui ja hurmasi emännän. Pari kertaa Blondi sai turpiinsa alkuaikoina, yleensä juuri ruokaan tai huomioon liittyvissä tilanteissa. Kerran Pommi onnistui puremaan Blondia silmään, ja säikähdin ihan kamalasti. Blondin silmä oli ihan verinen ja punainen. Päivystävälle eläinlääkärille ajettaessa olin aivan varma, että nyt se on kuurouden lisäksi sokeakin. Onneksi hammas oli kuitenkin osunut vain silmäluomeen ja itse silmä oli vahingoittumaton.

Hyvin pian Pommi onneksi tottui tulokkaaseen ja nykyisin ne ovat jo hyvät ystävykset. Ei ole mukavampaa katseltavaa kuin kahden koiran riehuminen ja leikkiminen takapihalla. Kukkapenkki on ehkä vähän kärsineen näköinen, mutta ainakin koirilla on hauskaa! Välillä leikki muuttuu kyllä turhan riehakkaaksi ja koirien hampaat vaan kolisevat yhteen. Tämän viikon maanantaina, kun menin töistä kotiin, eteisessä odotti Blondi, kuono ihan veressä. Kun katselin asuntoa, niin huomasin sohvan ja olohuoneen matonkin olevan aivan veressä. Voi kääk! Paniikki!! Pommi oli putipuhdas ja hieman syyllisen näköinen sohvalla nöyristellessään. Eläinlääkäri löysi Blondin kuonosta reiäin, ilmeisesti Pommin kulmahampaasta tulleen. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että reikä on tullut leikkiessä/riehuessa, kun vastapuremaa ei löytynyt. Blondi ei kyllä aristellut tai pelännyt Pommia illalla yhtään, joten ehkä (toivottavasti) se oli ollut vaan riehakasta leikkiä.