Eilen kävin pitkästä aikaa parsoneiden yhteislenkillä Blondin kanssa. Lenkki jäi tosin aikas lyhyeksi, kun alkoi sataa vettä oikein toden teolla, eikä me koiraimmeiset moiseen osata varautua. :o) Blondi oli taas oma iloinen itsensä, kaikkia koiria ja ihmisiä olisi pitänyt päästä morjestamaan. Lenkin lähtöpaikka oli vinttikoirarata, jossa muutamat parsonitkin kävivät juoksemassa. Voi sitä haukkumista, huutamista ja kiskomista kun ne tajuavat missä ovat. Tuttu paikka ja moottorivieheen ääni saavat monet koirat sekoamaan ihan täysin. Blondi ei ole moista saanut kokeilla, eikä rassukka kuule sitä mootoriakaan, joten se oli ihan rauhallinen. En ole innostunut tuosta kilpajuoksusta muutenkaan, pelkään vähän tuon jahtaamishullun Blonkun tulevan vielä sekopäisemmäksi, jos se saa oikeasti jahdata jotain liikkuvaa.

Tappelin eilen aamulla T:n kanssa oikein kunnolla. Huusin pää punaisena, raivosin ja heitin sen tavaroineen pihalle. :o( Pitäisi nyt viikonloppuna koittaa kai selvitellä mistä kiikasti, ja mitä se on moisesta mieltä. Semmoinen mukava "parisuhteen tila ja tulevaisuus" -keskustelu siis, jippiii! :o) Haittana vaan on, että en ole juurikaan viikonloppuna kotona, vaan agilityn SM-kisoissa orjana. Me ollaan riidelty tai tapeltu vasta ihan kerran tai pari, ja sillai aika kevyesti, että tämä oli nyt oikeastaan eka kunnon yhteenotto. Syytä moiselle en aio tässä paljastaa. Nyt siis vasta alkaa paljastumaan millaisia riitelijöitä me ollaan. Mä olen ihan kamala, tiedän sen itsekin. Mä en pysty keskustelemaan rauhallisesti ja asiallisesti, vaan ajan toisen osapuolen pois, loukkaan, huudan ja syyllistän. Siinä on kokemattomalla (ja kokeneellakin) kovasti kestämistä. :-( Anteeksi.