Inhottavia tämmöiset päivät. Mistä niitä oikein kumpuaa? Ja ei, ei ole se aika kuukaudesta niinkuin kaikki miespuoliset ovat heti sanomassa. Mikään vaan ei miellytä, kaikki on huonosti. Töissä on pirun kylmä, täällä vilustuu. Työsuhde on katkolla taas parin viikon päästä, kukaan ei ole tehnyt asian eteen mitään. Pomokin vaihtui viime perjantaina, uusi pomo tuskin ensitöikseen rupeaa mun työsopimusjuttuja miettimään. Kyllästyttää nää pätkätyöt ja se, että joudun aina itse muistuttamaan ja hoputtamaan, että uusi työsopimus saadaan aikaiseksi. Josko tällä kertaa olisin vaan ihan hiljaa, ja sitten lokakuun alussa en tule töihin. Kai ne muutaman päivän jälkeen rupeisivat ihmettelemään missä olen. Ehkä.

Räjähdin eilen myös T:lle. Varoittamatta, yllättäen, ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa. Kai syynä oli jonkinlainen pettymys koskien unelma-talojemme erilaisuutta. Uusi, perinteisen näköinen rivitalo versus mummonmökki. :o( Tottakai hän hermostui kiukuttelustani ja totesi, että "tommoisen kanssa pitäisi asuntokin ostaa". Siitäkös sitten riita syntyi ja kiukku kasvoi. Ei pidä jos ei halua, tuolla on ovi. Olen maailman huonoin myöntämään mokailujani tai pyytämään anteeksi. Välillä ihmettelen, miksi joku rakastuu tämmöiseen itsepäiseen tuuliviiriin.

Pommin silmän alta on paise laskenut jo ihan kivasti, mutta sieltä tulee edelleen semmoista veristä mätää. Yök, välillä tosiaan näyttää kuin Pommi itkisi verikyyneliä. Uutta antibioottia on jäljellä vielä viikon verran, keskiviikkona mulla on puhelinaika lääkärille. Blondin silmät ovat jo parantuneet, enää ei siis tarvi taistella silmätippojen kanssa. Agilitytouhutkaan ei jaksa nyt kiinnostaa, osittain varmaan sen Pommin karkaamisen takia. Motivaatio on siis kaiken suhteen lopussa, ja ekaa kertaa se on vaikuttanut myös agility-harrastukseen. En uskalla kisata Pommin kanssa, ja kuitenkin kyseisessä harratuksessa paineet kisoissa käymiseen on aika kovat. Blondin kanssa pitäisi treenata vielä paljon malttia ja kontakteja, jotta siitä saisi kisakelpoisen. Ja kohta on talvi ja kylmät maneesitreenit ja pilkkopimeät treenimatkat odottavat.

Kylläpäs oli oikein voi-voi-vali-vali postaus. Parin viikon aurinkoloma jossain etelässä voisi olla paikallaan. Paitsi ei ole rahaa, lomaa eikä koirille hoitajaa. Että se siitä.