Juttelin tänään yhden miespuolisen, itseäni "viisaamman" tutun kanssa työtilanteestani. Kerroin, että Tampereelta on vaikea löytää markkinointialan töitä, ja että paskatöiden tekeminen pitkän päälle ei ole mielestäni järkevää. Vastaus oli tietysti yksinkertainen."Muuta Helsinkiin." On totta, että Uudenmaan alueella on ainakin 6 minulle sopivaa paikkaa avoinna tällä hetkellä. Tampereella kun sama luku on 0. Tuttuni kysyi, että mikä minua täällä pidättelee? Kun sanoin, että ystävät ja harrastukset, niin vastaus oli jälleen yksinkertainen. "Helsinki on miljoonakaupunki, eiköhän sieltä kavereita löydy."

Jos pystyisinkin ajattelemaan noin yksinkertaisesti ja jättämään kaiken vanhan taakseni. En kuitenkaan ole vielä valmis lähtemään Helsinkiin, en ehkä koskaan tule niin valmiiksi. Mies, asunto tai työpaikka ei enää pidättele, mutta on elämässä jotain pysyvää oltava. Jos nyt laittaisin kaveripiirin ja harrastusympyrät uusiksi, niin minulla ei olisi mitään tuttua jäljellä. Enkä sitäpaitsi uskaltaisi ajaa edes autolla Helsingissä. ;o)