Pommi teki tänään sen, mitä olen agikisoissa eniten pelännyt ja jännittänyt. Karkasi lähdöstä takavasemmalle yhden viattoman koiran kimppuun, aivan raivohulluna ja sekopäänä. Uhriksi joutunut koira oli sisupussi sekin, se retuutti Pommia lopulta niskasta, eikä kumpikaan päästänyt millään irti. Kummastakaan koirasta ei löytynyt verta tai vammoja, ainakaan siis ulkoisia. Mä olin siinä vaiheessa ihan valmis lähtemään kotiin itkemään peiton alle. Tuomari kuitenkin antoi luvan suorittaa rata ryhmän viimeisenä, kyseessä kun oli epävirallinen piirinmestaruus joukkuekilpailu. Treenikaverit minua suostuttelivat ja rohkaisivat vielä radalle, kiitos siitä heille. Jos en olisi tuota uutta yritystä käyttänyt, niin olisi jäänyt varmaan aikamoinen kammo koko Pommi+agility -yhdistelmää kohtaan. Pommi meni ihan hienon radan sitten toisella yrittämällä, ainoastaan 5 virhepistettä tuli keinulta, oman takaaleikkaukseni ansiota varmaan. Meidän joukkue oli tuloksissa 4. tai 5., en jäänyt kuuntelemaan tuloksia.

Ajattelin pitää koirille jonkinlaista huomioimattomuus-kuuria nyt. Ei tervehtimistä ulko-ovella, eikä leikkimistä ja riekkumista, ellen itse sitä aloita. Pommin kanssa tarkkana, mitään murinoita tai ärinöitä en saisi sietää, ja sänkyyn ei ole asiaa kummallakaan. T. on ensi viikon Tsekeissä pelireissulla, joten hänkään ei ole täällä riekkumassa koirien kanssa, mikä helpottaa asiaa. Uskon (tai toivon), että tuolla Pommin poskessa olevalla paiseella ja lääkekuurilla voi olla jotain tekemistä sen äksyilyn kanssa. Lisäksi sen selkä ja tassut on viime päivinä kutissut hirmuisesti, joten voi olla että hermot on normaalia kireämmällä. Koitan päästä kutinoista eroon syöttämällä öljyä ja läskiä, muuta keinoa en oikein keksi. Jos ei rasvaisempi ruokavalio rupea tepsimään, niin sitten pitää miettiä kutinan aiheuttajaa uudelleen...