Oltiin molempien koirien kanssa Orivedellä, Janita Leinosen agilitykoulutuksessa. Ympäristö oli outo ja hellettä piisasi. Blondi ei malttanut keskittyä lainkaan, lähdössä pysymistä treenattiin noin vartti, kun neiti kävi vaan juoksentelemassa lenkkiä kentällä, moikkaamassa ihmisiä ja tarkastamassa kaikki näkyvillä olevat vesikupit. Meidän pitäisi kuulemma treenata tuota lähtöä niin, että olen itse Blondin edellä, ikäänkuin radalle oltaisiin lähdössä. Blondin takana on kuitenkin apuri ruokakupin kanssa, ja kun lopulta vapautan Blondin, niin ohjaankin sen taaksepäin, hakemaan namia kupista. Silloin sillä ei olisi aina niin kova kiire eteenpäin kohti esteitä.

Rata oli aika vaikea, paljon erilaisia ohjauskuvioita hypyillä. Yhtä kolmen hypyn kuviota Janita laittoi meidät ohjaamaan neljällä eri tavalla; sylistävedolla, valssauksella, välistä vedolla ja ohiviennillä. Kuulemma tuon karsintaradalla olleen kuvion voi ohjata ainakin yhdeksällä eri tavalla, hän kyllä näyttikin ne kaikki. Tuntuu vaan typerältä, kun tuommoiset asiat eivät vieläkään tule itselle mieleen. Minä olisin keksinyt ehkä kaksi ohjaustapaa itsekseni. Ja jotkut tyylit, kuten tänään tuo välistäveto, tuntuvat todella vaikeilta ja luonnottomilta itselle. Vartaloa, rintakehää, hartioita ja käsiä käännellään niin moneen suuntaan, että vaatii paljon treeniä ja keskittymistä että siitä selviää. :o)

Molempien koirien kanssa pitää harjoitella kiertämistä, monelta suunnalta ja moneen suuntaan. Siis esim. sillai, että itse lähettää vähän kauempaa, ja koira käy sitten kiertämässä esim. puun. Sitten tietty samaa hyppyesteellä, että koira osaa kiertää halutulta puolelta hyppyesteen taakse, ilman että sitä saatetaan ihan vierestä. Pommin kanssa pitää treenata putkeen menoa, varsinkin takaa ja pimeistä kulmista. Mun pitäisi treenata enemmän vartalolla ohjaamista, hartiat ja rintakehä ovat tärkeitä, niiden käyttöön pitäisi vaan opetella ahkerammin. Lisäksi sain hyvän vinkin, kun uhosin, että nyt teemme Pommin kanssa nollaradan. Minua käskettiin laittamaan silmät kiinni ja piirtämään radan kulku sormella ilmaan, ikäänkuin piirtäisin sen kynällä A4-paperille. Ne kohdat, joilla kynä pysähtyi (kun jäin miettimään radan kulkua) piti tarkastaa, ja uudestaan alusta piirtämään. Niin kauan, että radan saa piirrettyä sujuvasti ja oikein ilman mietintätaukoja. Kuulemma yleensä ihmiset tekee virheen tai ohjaa väärin juuri niissä kohdissa, missä tuota "piirrosta" tehdessä on kynä pysähtynyt.