Murinaa

Uusi osoite

2008-05-20T15:23:00+03:00

Kirjoitukseni löytyvät nykyään osoitteesta:

http://murahduksia.blogspot.com/

Tiistain kuvakimara

2007-11-06T20:06:00+02:00

Tänä iltana olen tiskannut, imuroinut, vaihtanut lakanat ja pessyt kolme koneellista pyykkiä. T. teki ruokaa ja vielä pitäisi silittää kasa vaatteita. "Yhden" hengen ja kahden koiran talouskin tuntuu välillä ylivoimaiselta hoitaa. Todellinen hatunnosto suurten lapsiperheiden äideille! Jotta tämä sohvalla istuminen vielä vähän pitkittyisi, niin muutama kuva:

Tuunattu pääkallopipo. Nyt se on valmis!

Yksi valmis villasukka ja 1 kpl utelias neiti. Toinen sukka odottaa tekijänsä vapaa-aikaa ja inspiraatiota. Oikealla "kutitusvapaan" myssyn alku. Lanka on siis akryyliä, villa kun kutittaa mun otsaa aika ajoin. Lanka on ihanaa, siinä on ruskean eri sävyjä ja tummaa turkoosia.

Tässä vielä Blondi vakipuuhassaan. Jos makuuhuoneessa on valo ja huoneen ovea liikuttaa, niin ovenkahvasta tulee valkoiselle seinälle semmoinen liikkuva heijastuma. Sen katselemista ja odottamista neiti jaksaa harrastaa vaikka kuinka kauan. Heti kun joku menee makuuhuoneeseen, neiti syöksyy salamana paikalle. Ei se siellä onneksi yksistään kökötä...

Käääk

2007-11-05T10:58:00+02:00

Mun työpaikalla alkaa yt-neuvottelut 12.11. Ne koskee juuri sitä liiketoiminta-aluetta, jossa mä olen töissä. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin määräaikaista työsuhdetta ei voida irtisanoa. Mutta lomauttamisesta en tiedä. Tylsää joka tapauksessa. Nyt on käynnissä kamalat spekuloinnit ja käytäväpuheet ja ilmapiiri tottakai odottava. :o(

Viikonlopun kuulumisia

2007-11-05T08:25:00+02:00

Lauantai-aamuna en ollut uskoa silmiäni kun katsoin ikkunasta ulos. Lunta oli maassa jo ihan mukavasti ja koko ajan tuli taivaalta lisää. Ensilumi ei aiheuttanut koirilla mitään suurempia reaktioita tai hepuleita, ainoastaan Pommi oli hieman normaalia riehakkaampi ja roikkui remmissään alkumatkasta. Teimme aika lyhyen aamulenkin, menimme kotiin syömään aamupalaa ja lähdimme sitten uudestaan pidemmälle retkelle Ahveniston seudulle Ylöjärvelle. Lumisessa maastossa oli ihana kävellä, vielä kun lunta ei ollut niin paljon, että siellä joutuisi oikein tarpomaan. Kuljimme pieniä koskemattomia polkuja, ja koirat saivat juosta ja riehua vapaana. Kyllä ne nauttivatkin, juoksivat kilpaa, painivat ja ottivat spurtteja jatkuvasti. Lumi auttoi myös ainaiseen eksymis-ongelmaani, oli helppo palata lopuksi takaisin omia jälkiä seuraten, kyseisellä polulla kun ei ollut muita ihmisiä kävellyt. Lauantai-iltana T. oli koiravahtina (sai katsoa rauhassa jalkapalloa...) ja minä olin tyttöporukkamme pikkujouluissa. Meillä oli vaikka mitä herkkuja ja tietysti glögiä ja pipareita. Pelailtiin pelejä, juoruttiin, naurettiin ja lähdettiin baariin tanssimaan. Oli tosi kivaa, eikä tullut juotuakaan niin paljoa että sunnuntai olisi mennyt ihan krapulan kourissa.

Eilen olikin taas vuorossa sunnuntailounas Pispalan Pulterissa. Siitä on tullut jonkunlainen tapa meille, vähintään kerran kuussa siellä tulee käytyä. Mä söin kunnon pihviä, T. otti lemppariaan, eli pyttipannua. :o) Illemmalla kävin pelaamassa tunnin verran sulkapalloa ja sen jälkeen vielä Kaupinojalle uimaan. Vesi oli 5,9 asteista, eli aikas mukavan raikasta jo! Kyllä maittoi illalla uni...

Agitreeneissä

2007-11-02T09:19:00+02:00

Eilen illalla pakkasin taas kerran koirat autoon ja lähdettiin ajelemaan Länsi-Teiskoon agilitytreeneihin. Kamala tuuli ja aivan pilkkopimeää, ei tosiaankaan mikään kovin piristävä ilma. Onneksi tuli juotua kahvia ennen lähtöä. :o) Meidän treenit meni vähän niin ja näin. Pommi kuumeni taas tosi paljon. Osittain omaa syytäni, kun ekan radan jälkeen riehuin sen kanssa ja osaltani siis kuumensin lisää. Ekalla radalla jouduimme hinkkaamaan neljää ensimmäistä estettä monta kertaa uudestaan ja uudestaan (minun vikaani, olin toistuvasti myöhässä tai seisoin sen Pommin tiellä!), ja Pommi ei oikein siedä tuollaista lyhyen pätkän toistoa moneen otteeseen. Siitä se kai lähti, se mopo käsistä... :o) Kun Pommi kuumenee, niin se vaan haukkuu ja haukkuu. Tulee ihan mun lähelle, katsoo mua ja haukkuu. Silloin se ei hae ollenkaan esteitä tai irtoa minusta, ei mene hypylle, vaikka sitä näyttäisin, ei mene putkeen, haukuu vaan siinä vieressä. Joten touhu on aika turhauttavaa siinä vaiheessa, meille molemmille.

Blondi meni ihan kohtuuhyvin. Keppejä hinkattiin aika paljon, mikä on oikein hyvä asia. Viimeinen keppi kun meinaa neidiltä kiireessä unohtua, ja se oikea sisäänmenoaukko on edelleen arvoitus.:o) Jälleen kerran huomasi selvästi, kuinka erilaiset ohjattavat nuo koirat on. Meidän vara-koutsikin sen hoksasi, ja onneksi neuvoi mulle "yksilölliset" ohjauskuviot molemmille. Semmoinen vähän hankalampi hyppykuvio piti Pommin kanssa mennä valssaamalla, mutta Blondin kanssa jäädä suosista sen taakse, ja mennä puolivalssilla ja sylikäännöksellä. Tahtoo sanoa siis sitä, että monessa tilanteessa Blondi on Pommia nopeampi! Tietysti asiaan vaikuttaa tuo kuurous, en voi huudella perään hätäpelastuksia, vaan käännökset on tehtävä selväksi hyvissä ajoin ennen seuraavan esteen lukittumista. Tommoiset 90 asteen käännökset, varsinkin jos suoraan edessä olisi houkutteleva putki, on vielä aika haasteellisia. Tuo putki onkin ehkä selvin eroavaisuus neideillä. Blondi ampaisee sinne samantien, vaikka putki olisi kymmenen metrin päässä, ja vähän heilauttaisin kättä sinne päin. Pommi pitää saattaa ihan suuaukolle saakka ja kädellä oikein heilauttaa sinne putkeen ja hutaa "putkeen, putkeen", ja jatkaa kulkua putken suuntaisesti. Joku mörkö siellä asuu Pommin mielestä. :o)

Pipo nro 4

2007-10-31T20:25:00+02:00

Pipotehtailu jatkuu. Tämän pipon tein T:lle. Mulle (kuvassa) se on vähän iso, mutta saajalleen se oli sopiva. Tämä oli sikäli poikkeuksellinen työ minulle, että mulla ei ollut valmista ohjetta. Katsoin useammasta eri ohjeesta vinkkejä, silmukkamääriä ja kavennusohjeita, ja tein semmoisen kombinaation. Eka versio piposta oli liian lyhyt, joten jouduin purkamaan päättelyni ja kavennukset, ja jatkamaan vielä vähän matkaa. Vaikeinta olikin ehkä niiden purettujen irrallaan olevien silmukoiden kerääminen takaisin puikolle. :o)

Edit: Ei pipo olekaan vielä valmis, kuva on siis keskeneräisestä tekeleestä. Vaativa asiakas totesi heti, että "tästä puuttuu ne luut". Kun olin kysymysmerkkinä, niin minua valistettiin, että ton kallon takana kuuluu olla kaksi luuta sillai ristissä. Ok, homma jatkuu... :o)

Sekameteliä

2007-10-31T08:58:00+02:00

Eilen iltalenkillä kotipihassamme eteemme ilmestyi vapaana oleva suomen pystykorva, ja omistajaa ei näkynyt missään. Olin yksin koirien kanssa, tuntuu että aina kun jotain ikävää sattuu olen yksin lenkillä... Pystykorva oli agressiivinen, murisi ja hyökkäili kohti haukkuvia tyttöjä. Mua rupesi oikeasti pelottamaan, että kuinkahan tässä käy. Ei muuta kun itse siihen väliin, ja kamalaa huutoa ja hätistelyä. Koira pysyi noin parin metrin päässä, mutta ei lähtenyt. Tuntui, että huusin siinä iäsyyden, kuvittelin jo että koira on pidemmälläkin pakomatkalla ja omistaja ei tule ikinä. Lopulta semmoinen viisikymppinen mies käveli nurkan takaa rauhallisena ja vihelteli koiralleen. Minä karjuin suoraa huutoa, että "laita nyt se helvetin koirasi remmiin. Etkö idiootti tajua, että kaupunkialueella ei voi pitää koiraa vapaana". (Oli vähän hermot kireellä. :o)) Mies vastasi, että "kyllä tämä ihan hyvin tottelee". Lopulta kun pääsimme jatkamaan matkaa olin niin vihainen ja säikähtänyt, että kädet tärisi ja syke oli varmaan 180. Blondi-rassukka pelästyi taas ihan tosissaan, ja loppumatkan katseli kauhuissaan olan yli taakseen ja puskiin. Pommi ei päällisin puolin vaikuttanut erilaiselta, olisi varmaan vaan halunnut matsaamaan sen pystykorvan kanssa. Tämä oli nyt toinen kerta viikon sisään, kun saamme kärsiä tyhmien ja ajattelemattomien koiranomistajien idioottimaisuuksista. Koita siinä nyt sitten kouluttaa koiria remmikäyttäytymisessä... Pitääkö mun oikeasti lähteä joka ikisellä lenkillä jonnekin Porintien kupeen umpimetsään lenkkeilemään, ettei näin kävisi?

Niskat on ihan jumissa, ja päähän koskee. Nyt kai on jo aika myöntää itselleen ja tunnustaa, että neulomisesta se johtuu. Neuloin sunnuntaina ja maanantaina aika paljon, ja nyt on sit kamala jumitus niskoissa. Kai se sukkapuikkojen kanssa sählääminen on niin vierasta puuhaa, että jännitän hartioita ylöspäin ja pidän niskaa hassussa kulmassa. Ihan vielä en kyllä luovuta, koitan tehdä vähän kerrallaan, venytellä ja keskittyä hyvään asentoon. Olen suunnitellut tekeväni joululahjaksi villasukat ja niskahartiahuivin, kenties myös koiran villapaidan, joten ei nyt voi vaan lopettaa... :o)

Ahistaa

2007-10-30T11:55:00+02:00

On kamala ahdistus, paniikki ja paska fiilis. Tyhmät ihmiset, erittäin huonot asiakaspalvelijat ja itseaiheutetut sekä palkanmaksajan mokasta johtuvat rahahuolet sen aiheuttivat, mutta ei siitä sen enempää. En halua puida asiaa, tai se pyörii entistä enemmän päässäni enkä saa lopulta edes nukuttua. Pitää siis keskittyä johonkin kivempaan.... Mitä kivaa mun elämässä on just nyt, mikä mua on eilen tai tänään ilahduttanut? Miettii...

Keksin T:lle loistavan joululahjan. Tilasin sen netistä, Englannista. En uskalla kertoa tarkemmin, mutta se oli oikein älynväläys!
Perjantain hakutreenit on noin 3 km meiltä kotoa. Ihanan lähellä! T. voi tuoda Blondin sinne jälkikäteen, sen ei tarvi odotella 5 tuntia autossa. :o)
Menen tänään uimaan. Kuumassa saunassa ja jäisessä vedessä unohtuu kaikki murheet.
Saan tänään ekan villasukan valmiiksi, siitä puuttuu enää pätkä kärjestä. Olen taitava, osaan mitä vaan! (Kunhan löytyy kansantajuinen ohje....)

Eilen iltalenkillä sain poliisilta kehuja! Kuljimme kymmenen aikaan pimeää kävelytietä, joka menee autotien vieressä siinä meidän lähellä. Poliisiauto ajoi meitä vastaan, pysähtyi, ja peruutti jonkun matkaa siihen meidän kohdalle. Mä ihmettelin, että mitäs me nyt tehtiin? Mutta poliisisetä, vanhemman puoleinen, kehui meidän haijastin-varustusta ja Blondin valopantaa! Blondilla oli magee musta sadetakki, jossa on ommeltuna heijastin-nauhaa ja kaulassaan se vilkkuled-panta. Pommilla oli heijastinliivi, heijastinkaulapanta ja remmissä vielä semmoinen heijastinjatkopala. Mulla oli käsivarressa heijastin ja taskussa roikkumassa semmoinen vilkkuva led-sydän. Olimme kuulemma esimerkillisesti varustautuneita. ;o) Itse olen semmoinen heijastimien puolestapuhuja, se on erittäin halpa henkivakuutus itse kullekin. Jos mustissa vaatteissa oleva henkilö ulkoiluttaa tummaa koiraa, niin ei siitä näillä keleillä iltalenkkiaikaan mitään näe. Sit ne kuitenkin hyppii suojatielle autojen eteen, on pyörätiellä pyörien edessä tai päästää sen koiran juoksemaan vapaana. No mä olen varustautumisellani ehkä se toinen ääripää, mutta tapansa kullakin... :o)

Lämpötyyny

2007-10-29T08:14:00+02:00

Suurkiitokset ja kumarrukset Leenalle! Hän ystävällisesti kommentoi Blondin paleluun liittyen, että Instrumentarium myy semmoista lämpötyynyä. Itselle ei moinen asia tullut mieleenkään. Internetin ihmeellisessä maailmassa olen nyt tutustunut asiaan ja todennut sen ainakin toistaiseksi parhaaksi ratkaisuksi pakkaskeleille.

Kätevä lämpöistuin mukaan pilkille, jäähalliin tai vaikka hiihtoretkelle. Lämpötilan voi säätää kolmelle eri tasolle, käyttöaikaa 2-4 tuntia. Ladattava akku. Vedenpitävää kangasta. Rullattava, mukana säilytyslaukku. Koko 40 x 40 cm, paino 1,2 kg. Mukana autoadapteri, 12 V virtalähde tupakansytyttimeen. Takuu 3 vuotta. Hinta 59 euroa.

Ainoa asia mikä hieman mietitytti oli tuo akku ja siitä lähtevä sähköjohto. Blondi ei ole kyllä koskaan pureskellut elämänsä aikana johtoja, joten ei kai se nytkään rupea? Ja tyynyn voi asettaa boksiin siten, että se johto ja akku on boksin ulkopuolella. Kiitos vielä kerran vinkistä, ensi viikonloppuna taidan suunnata ostoksille... :o)

Viikonlopun kuulumisia

2007-10-28T17:50:00+02:00

Viikonloppu on ollut tosi harmaa, synkkää, sumuista, ei auringon pilkahdustakaan. Vaikuttaa kyllä heti sekä minuun, että koiriin. Tänään koirat ovat nukkuneet lähes koko päivän. Pari lenkkiä on tehty ja hieman ne ovat leikkineet, mutta muuten päivä on mennyt lepäillessä. Mä olen imuroinut, tiskannut, pessyt pari koneellista pyykkiä ja kutonut sukkaa. Kyllä, oikein luit, kutonut sukkaa! Mun suvussa ei ole enää sukankutojaa. Yleensähän se on mummo, joka kutoo kaikille lapsenlapsille sukkia, mutta mun mummo on kuollut jo 15 vuotta sitten. Äiti ei kudo, ei täditkään. Pakko siis kutoa itse omat sukat, koska talvella tulen niitä tarvitsemaan. ;o) Löysin yksinkertaisen ohjeen ja kieli keskellä suuta olen sitä toteuttanut. Aluksi oli vaikeuksia saada kaikki 5 sukkapuikkoa mahtumaan käsiin. Kun ei ole semmoisiin tottunut, niin tuntui, että ne oli koko ajan väärässä asennossa tai toistensa tiellä. Sinnikkäällä uurtamisella kuitenkin jatkoin, ja nyt olen saanut jo kantapäänkin tehtyä.

Eilen illalla olin Rajattoman 10-vuotiskonsertissa tampere-talossa. Taattua laatua, ei voi muuta todeta. Varsinkin viimeisenä kappaleena esitetty haikea kansanlaulu "Kaipaava" sai yleisön nousemaan seisomaan ja osoittamaan lopuksi kunnioitusta ja antamaan aplodeja laulajille, joiden ääni ja taidot ovat rajattomia. Ruma sana sille idiootille, joka kännykkä soi kesken tuon ihanan kappaleen loppusävelien! Mur!